Tänään se tömpsähti postiluukusta. Jotain keltaista. Ei, kyseessä ei ole Eniron kolmiosainen (ja -kiloinen) puhelinluettelosarja, se tuli jo toissapäivänä. Tulivat muuten todella tarpeeseen, kun tämän vuoden luettelot on jo Fonectalta. Mutta kyse on biannuaalista Galniksen esitteestä. Eikun selaamaan.

Nämä saatan käydä ostamassa: Sandisk 512MB - muistikortti (s. 46), Maanalainen armeija DVD-paketti (s. 49), Klubi-tyynyliina (s. 100, hieno) ja italialaista Bon Bon -jäätelöä (s. 114, herkullista). Viime kertana tällaista.

Muutama huomiota esineistä, joita en osta: Fujitsu-Siemens -näyttö (s. 46), sarjamerkiltään Scaleoview C19-1W. Tällaista ei löytynyt mistään, onkohan painovirhepaholainen iskenyt ja kyse onkin Scaleoview W19-1:stä? Mikäli kyse on jälkimmäisestä näytöstä - hinta ei ole paha, mutta omaan käyttööni kontrasti ja pikselimäärä per ala ei oikein riitä. Värintoistosta en osaa sanoa. Ihan kivan näköinen näyttö muuten.

One wayssa (Van veissä?) myynnissä Asicsin Onitsuka Tiger -tossuja (s. 54) kohtuullisen edullisesti, mutta värivaihtoehdot ovat aika tylsät. Miksi nykyään kaikki sneakerit ovat valkoisia?

Audioline WT-50 -radiopuhelinparin (s. 28) tuotekuvaus, "Radiopuhelinparin kantama jopa 3 km. Puhelut ilmaisia." saa nauramaan - milloin radiopuhelimen käyttö on tarvinnut operaattoria ja näin ollut maksullinen?

Eikä enää Burberryä, please!

Pintistä lukiessani aloin miettimään kaikkia niitä kofeiinipitoisia litkuja, joita on tullut kitattua kurkusta alas. Tässä muutama.

Kahvi: Tehokas piriste, joka kuulemma säilyttää tehonsa, mikäli juo päivittäinen kaksi normaalikokoista kuppia tai vähemmän. Peruskahvia tulee nykyisin juotua "hätätilanteessa". Erikoiskahveista juon mieluiten lattea. Tiedän todella paljon ihmisiä, joilla on fysikaalinen addiktio kahviin.

Tee: Nykyinen suosikkini, ja nimenomaan vihreä tee. Suurin osa kaupassa myytävästä teestä on mustaa teetä, joskus jopa vihreän teen nimellä myyty onkin mustaa teetä. Ero löytyy käsittelytavoista. Jos vihreä on broilerinrintaa, mustaa voisi verrata McNugetteihin. Vihreän teen terveysvaikutuksista on tiedetty jo pitkään (sis. mm. antioksidantteja). Teessä on haudutettuna vähemmän kofeiinia kuin kahvissa ja sen piristävä vaikutus on hieman vähäisempi, joskin pitkäkestoisempi. Kahvi piristää nopeana piikkinä, tee vaikuttaa hitaammin. En ole varma, mutta empiirisesti tuntuisi, ettei teestä tule samalla tavalla vieroitusoireita kuten kahvista.

Kolajuomat: Olen koettanut juoda näitä mahdollisimman vähän. Hapan sokerivesi tekee ikävästi hallaa hampaille. Pepsi Maxissa on tietääkseni eniten kofeiinia kolajuomista.

Energiajuomat: Aika lailla samaa tavaraa kuin edellinen ryhmä, paitsi että sisältävät usein vitamiineja (lähinnä eri B-vitamiineja), tauriinia ja guaranaa yms. lisäaineita. Onko tauriinin tehosta tieteellisiä todisteita? Energiajuomat piristävät, mutta tuntuu, että näitä juotua aineenvaihdunta toimii vähän liiankin hyvin. Toimivat varmaan dieettijuomina.

ja lisätään vielä

Kofeiinitabletit: En ole testannut henkilökohtaisesti. Muistan parin kaverin napanneen näitä YO-kirjoituksiin lukiessa ja toisena kertana Ilosaarirokissa. Mitä voi sanoa...kofeiini on myrkky, LD50-annos rotalla: 192 mg/kg (LD50 = puolet koe-eläimistä kuoli - niin, ihmisillä tätä ei ole testattu).

Viime heinäkuussa kirjoitin kiinnostuksestani hankkia MD-soittimen korvaajaksi kiintolevyllinen mp3-soitin. Päädyin iPodiin, osittain mac-käyttäjyyteni takia ja koska tiesin soittimen ja musiikkiohjelman, iTunesin, toimivan saumattomammin yhdessä kuin muut. Ja kas, vuoden loppuun mennessä omistin 30 gigatavun video-iPodin, joka oli juuri sopivasti ilmestynyt ennen hankintaa. Tämä oli Applen viides versio suositusta laitteesta.

Heinäkuussa läppärini kovalevyltä löytyi 3210 musiikkikappaletta, tähän päivään mennessä tuo luku oli turvonnut jo peräti 4779 biisiin. Soittimeen olen tähän mennessä ladannut valikoidusti 2116 kappaletta, ja 28 videota. Toisin kuin tässä Köyttöliittymäblogin esimerkissä, omalta soittimeltani löytyy vain ensimmäiset tuotantokaudet Deadwoodista ja Battlestar Galacticasta, sekä kolme musiikkivideota. Oikeastaan musiikkialbumien näyttäminen saa punastelemaan enemmän, sillä niiden joukosta löytyy yksi tai kaksi sellaista, jotka eivät varsinaisesti pönkitä maskuliinisuuttani. Puolustukseksi sanottakoon, että koetan kuunnella musiikkia monipuolisesti.

Mutta käytöstä. Olenko ollut tyytyväinen valkoiseen soittimeeni? Ainakin 90 prosenttisesti. Lenkille en osaa enää mennä ilman nappeja korvilla. Musiikkia on mukava kuunnella keskustassa pyöriessä, matkalla kampukselle tai matkustaessa lähijunilla. Täydellisestä jäävät 10 prosenttia tulevat lähinnä iPodin standardikuulokkeista, jotka eivät ole erityisen hyvät - olen harkinnut Shuren tai vastaavan ns. In-Ear -kuulokkeiden hankkimista. Pidän äänenvoimakkuutta korkeintaan kolmasosana maksimista. Yleensä tämä riittää aivan hyvin. En koskaan täydellä äänenvoimakkuudella. Jos kolmasosa ei riitä, esimerkiksi taustahälyn takia, en sitten kuuntele. Tällä tavalla säästää kuuloaan. Tekee oikeasti pahaa, kun jotkut pitävät iPodiaan tai muuta musiikkisoitintaan niin kovalla, että pystyy tunnistamaan biisin, vaikka napit ovat jonkun toisen korvilla. Hello pysyvä kuulonalenema!

Ylläolevassa kuvassa näkyy paketissa mukana tullut pehmytkotelo soittimelle. Tämä on ensimmäinen omistamani iPod, joten en osaa sanoa naarmuuntuuko tämä sen helpommin kuin aiemmat iteraatiot, mutta kyllä tuo suojus on ollut tarpeen ja onkin aina käytössä. Etupuolella on näytön kohdalla pari aivan pientä naarmua, ei kovin syvää. En sanoisi, että niistä on merkittävää haittaa kappaleita selaillessa tai videoita katsoessa.

Asiaan liittyviä huhupuheita: Applelta on kuulemma tulossa kohtapuoliin (ehkä) aito video-iPod paljon isommalla näytöllä ja Bluetooth-kuulokkeilla. Noista kuulokkeista. Mikä idea on langattomissa kuulokkeissa, eikö iPodin käytössä ole ainakin osittain tarkoitus esitellä valkoisia, trendikkäitä johdollisia kuulokkeita? Noh, joskus roikkuva johto tarttuu liikkuessa johonkin ulokkeeseen ja samalla napit kiskoutuvat yhtäaikaa korvakäytävistä. Kaikille, joille näin on käynyt, tietävät miltä se tuntuu. Kyllä, ei kauhean mukavalta.

Presstube (mainittu aiemmin Tervatehtaassa) tarjoaa viikon päätteeksi ambient-videotaide-pläjäyksen. Tällä on hyvä ottaa arkena kertynyt turha kiire pois. Etusivulla näkyvät videokaappaukset ovat mahtavia, voisin ottaa niistä yhden jos toisenkin suurena vedoksena seinälleni. Tajutonta kamaa.

James Jean on samaten vanha tuttu kaikkein tarkkaavaisimmille lukijoille - nyt hänellä on myös mm. työvaiheita esittelevä ehta blogi: Process Recess. Ehdottomasti inspiroivaa.

Niin, ja suosittelen laittamaan Heavy Metal 2000:n nauhoittumaan ennen viikonlopun rientoihin lähtöä (Nelonen, klo 00.45). En ole nähnyt tätä jatko-osaa, mutta alkuperäinen 80-luvun raina teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen mieleen. Eivätkä Heavy Metal-lehdet ole aivan tuntemattomia.

Blogi, joka onkin kauppa. Tai oikeastaan kauppa, jolla on blogi. Joka tapauksessa, Popot on Helsingin Isolla Roballa sijaitseva uusi kenkäputiikki - tarkemmin ottaen tennareihin ja lenkkareihin erikoistunut myymälä. Popot-kaupan takana on kolme asialle vihkiytynyttä nuorta. Tennareihin hurahtaneita siis hekin. Käykää ihmeessä, tällaista toimintaa tulee tukea. Minäkin käyn vilkaisemassa tarjontaa ensi viikolla, tai sitten en.

Koriskenkiä tai Air Force oneja en ehkä jalkaani kiskoisi, mutta muuten Pumat, Adidakset, Karhut, Asicsit ja jotkin Niken tossut kelpaavat käytettäviksi.

Kolmet lenkkarit, jotka voisin ottaa vaikka heti:

Asics Onitsuka Tiger Mexico 66 (koivu/vihreä, kuvassa)
Nike Cortez (valk/sin)
Karhu Supergreen (tiedän, että näitä alkaa olla jo aika monella)

Tämän päivän se lenkkeilybiisi: Song With A Mission. Kengistä kun kerran puhutaan, mainitsen vielä juoksukenkieni olevan Brooksit.

...myöhässä. Olen mattimyöhäinen. Huomasin tämän vasta tänään Rahinan blogissa, ja meemihän on alunperin peräisin Skrubulta.

1. Moneltako heräät?

Arkena kahdeksan tai yhdeksän paikkeilla. Viikonloppuna tietysti myöhempään. Kostean baarikeikan jälkeen mitkään säännöt nukahtamisesta tai heräämisestä eivät oikein päde.

2. Yksi, kaksi vai useampi herätyskello? Kello, kelloradio, kännykkä tai ehkä jopa kukko? Vai heräätkö sisäisen kellon herättämänä?

Normaalisti yhden herätyskellon avulla, tärkeitä aamuisia tapaamisia varten laitan vielä varuiksi kännykän hälyyttämään. Olen sen verran neuroottinen. Jos päivälle ei ole velvoitteita, jotka vaativat heräämään ennen puolta päivää, herään "sisäisen kellon" herättämänä eli toisin sanoen nukun niin pitkään kunnes jaksan nousta.

3. Onko sinun helppo herätä? Pomppaatko heti pystyyn vai tykkäätkö torkkutoiminnosta?

Tämä vaihtelee. Seuraavan päivän tärkeä meno saa psyykkaamaan illalla, että on hypättävä saman tien ylös pedistä. Missään kellossani ei ole torkkutoimintoa - joko herään tai sitten nukun pitempään.

4. Millainen olet aamuisin? Huonotuulinen ja hiljainen vai aktiivinen ja puhelias?

Sanotaan vaikka näin, etten ole mitenkään pirteä aamuisin. En flegmaattinen, mutten myöskään mitenkään mahdottoman vilkas aamutoimiani suorittaessa. Josta päästäänkin luontevasti kohtaan viisi...

5. Mitä heräämisen jälkeen: kahvi ja aamun lehti, suihku ja kuteet niskaan vai ehkä koiran ulkoiluttaminen tai salilla käynti?

Järjestys on seuraava, melkein poikkeuksetta: Suihku, vaatteet, aamupala + lehti ja menoksi. Jos on aikaa, katson sähköpostit.

Kuka hullu käy aamulla salilla? Sehän on melkein kuin intin aamureippailut. Ei perhana. Lisätään vielä, että pidän nukkumisesta. Ei minulla mitään narkolepsiaa ole, mutta liian vähäisiksi jääneet yöunet saavat minut...äkäiseksi.

Kolme kappaletta blogeja, jotka ovat alkaneet ilmestymään bloggauspaussini aikana. Ja joista pidän. Okei, kolmas blogi on ollut olemassa jo hieman kauemmin, mutten ole törmännyt siihen aiemmin. Ihmettelen edelleen, miksi PA:n mielestä Motorolan eräiden puhelimien hassu näppäinmuotoilu on niin merkittävä. Tottakai kömmähdys suunnittelussa, mutta silti.

Köyttöliittymäblogi
Überkool
Banano's Journal

Kolme viimeisintä albumia, jotka olen ladannut iPodiini.

Death From Above 1979 - You're A Woman, I'm A Machine
Junior Senior - Hey Hey My My Yo Yo (kuukauden virallinen feelgood-levy)
SMG - Hölmö Rakkaus Ylpeä Sydän

Kolme positiivista.

Elekrep (gratis!)
Uusi Axcentin kello ranteessa
Mahdollinen ensikesän reppumatkailu Saksaan

Bulgaria-lehti. Oikea englanninkielinen sana tähän tunnetilaan voisi olla perplexed. Siis häh? Missä tätä oikein jaetaan? Pienen selailun jälkeen kyseinen painotuote vaikuttaa taideopiskelijoiden ainejärjestölehdeltä. Kuinka kaukana olen totuudesta?

Kävin tänään ensimmäistä kertaa laajentuneessa Kamppi-keskuksessa. Vähän kuin olisi ulkomailla vieraillut, ainakin aluksi. Kerroksia oli useita - löytyykö koko kauppakeskuksesta yhtäkään hissiä? Olisi sieltä mukaan tarttunut yhdet aika makeat Onitsuka Tigerit, jos vähän halvemmalla olisi saanut. Ja etsin sopivia radiopuhelimia Clas Ohlsonilta, mutta myynnissä olleet olivat lähinnä leluja. Radiopuhelimet on tarkoitus hankkia kavereiden kanssa käytettäviksi lumilautailun yhteydessä, ei kuitenkaan Suomessa vaan esimerkiksi Alpeilla.

Hard Candy: seuraava leffa, joka saattaisi olla ihan kelvollinen. Valokuvaajat ovat epäilyttäviä, vaikkakin tässä elokuvassa pääantagonisti taitaakin olla joku muu. Näin ovat pikkulinnut kertoneet.

Punaisesta keltaiseen yhdellä askeleella. Ulkoasun vaihto myös siksi, että iät ja ajat ilmaista verkkotilaa tarjonnut Baserve veti ns. johdon irti seinästä. Kiitos, että ette ilmoittaneet.

Jos minulta kysytään, kaikilla pitäisi olla rannekello. Näyttää hassulta, jos aikaa tiedustellessa alkaa hirveä laukun tai taskujen kaivaminen. Tarkoitan kännykästä tarkistamista. Onko todella niin hankalaa laittaa kello aamulla käteen, vaikka matkapuhelin onkin aina mukana? Ymmärrän tekosyyksi vain sen, että työ on laadultaan sellaista, joka estää rannekellon käyttämisen. Kohta ei varmaan tarvitse edes katsoa kännykästä, sillä iPodissahan on nykyään kello.

Olen ajatellut hankkivani uuden klöntin ranteeseen vispaamaan, merkiltään Axcent of Scandinavia (kiitos oopalle vihjeestä!). Jos Axcentin valikoimasta ei löydy sopivaa, kenties tältä listalta: Top 10 Geek Watches. Vestal MicroDat on aika viileä, mutta kahdella minikokoisella Technics-levarilla varustettu kellotaulu olisi parempi.

Seuraa linkkiä: Hesarin vuoden lehtikuvaajat -> Sami Kero -> Sisu-kalenteri -> Jussi Puikkonen

Toissaviikolla olin Puolassa. Ja Slovakiassa. Ei tosin minun ottamia valokuvia.

MoCo Loco on melkein kuin Sensory Impact. Ämpäripäätä voi (helsinkiläinen) seurata nykyään verkossa.

Mikä kellovalmistaja tekee sellaisia tyylikkäitä kelloja, joissa on leveä nahkaranneke? Katselin joitakin Dieselin malleja, mutta ei oikein ollut juuri sopivaa. Ehdotuksia?