Blogin nykyinen punertava ulkoasu saattaa näin vaalien alla hämätä. Oma poliittinen vakaumukseni on nimittäin väriltään enemmänkin sinertävä. Kyllä, minäkin ajattelin sanoa muutaman sanasen presidenttipelistä. Vaikeaa olla sanomatta, kun media on niin kyllästetty vaalikeskustelulla, että tavallinen äänestäjä on siitä sangen kyllästynyt. Katsoin toissapäivänä MTV3:n ehdokkaiden kaksintaistelun, joka oli suurelta osin kiusallista katsottavaa Niinistön ja Halosen vuorottaisen piikittelyn takia. Muistuttaa siitä, millaista oli matkustaa varhaisteininä auton takapenkillä siskoni kanssa. Noh, sallittakoon. Viihdyttävää sen sijaan oli seurata viimeisintä A-Talkia, jossa Ruben Stiller, Eija-Riitta Korhola, Arto Paasilinna ja Susanna Huovinen puhuivat paljon pötyä, mutta eivät unohtaneet lisätä hieman huumoria soppaan. Huovinen ei paljoa vitsaillut, mutta oletan hänen olevan muutenkin melko huumorintajuton ja tiukkapipoinen persoona.

Meemi? Meemi. Viiden oudon tavan listaaminen tuntuu vaikeahkolta, enhän omaa juuri lainkaan erikoisia neurooseja. Koetetaan kuitenkin.

1. Säilytin pitkän aikaa kotiavaintani lompakossani. Okei, myönnetään - olen jonkin verran neuroottinen avaimien ja lukkojen suhteen. Lähtiessäni kotoa, ennen kuin napsautan oven lukkoon, tarkistan ainakin kaksi kertaa, että avaimet ovat mukana. Tähän saattaa vaikuttaa ne muutamat aikaisemmat tapaukset, jolloin olen lukinnut itseni ulos asunnostani.

2. Olen täsmällinen aikataulujen kanssa. Joistakin ihmisistä on ehkä outoa olla ajoissa jossakin, vaikka tapaamisen suhteen, mutta ei minusta. Syytän ja kiitän tästä kotikasvatusta. Ja intistä jäi vielä sellainen tapa, että olen yleensä paikalla 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. En luultavasti osaisi asua Etelä-Euroopassa.

3. En pidä porkkanasta keitoissa tai sopissa. Jätän yksinkertaisesti syömättä. Porkkanat siis. Pidän tosin porkkanasta raakana eli sellaisenaan. Kerran tarjolla oleva hernekeitto oli kauhukseni myrkytetty porkkanalla.

4. Lasketaanko lenkkeily omituiseksi tavaksi? Nimittäin olen ainoita ellen peräti ainoa, joka lenkkeilee kaveripiirissäni. Jos ei lasketa - korjaan myös mielelläni muiden kirjoitusvirheitä. En suinkaan sano, etten tee niitä itse. Päinvastoin, kosolti.

5. Kuten muutama muukin, minäkin räplään kaukosäätimen paristoluukkua katsoessani televisiota. Auki, kiinni, auki. Ja niin eteenpäin.

Samaisen meemin ideaan kuuluu myös, että levitän sitä eteenpäin viidelle henkilölle. Mutta selattuani useimpia lukemiani kotimaisia blogeja, huomasin melkeinpä kaikkien jo osallistuneen tähän. Äh, omakohtainen listaaminen saa tällä kertaa riittää.

Voihan vietävä, virtuaalisia velvoitteita. Tervatarhan tyhjäkäynti selittyy mm. seuraavalla:

Viime viikko Levillä (hauska reissu, mutta paikanpäällä jesuksen kylmä. Vähän kuten Helsingissä tällä hetkellä), tämän viikon ajan olen paneutunut opiskelujuttuihin ja juuri nyt taitaa olla hieman lämpöä. Ehkä vähän kuumettakin. Buranaa huiviin ja sitä rataa. Ja toisin kuin ylläolevasta kuvasta voisi päätellä, kyllä siellä Levillä lautailtiinkin.

Sillä välin olen ilmeisesti saanut haasteen osallistua meemiin ja blogin kommentoinnissa on kuulemma jotain remppaa.

Joulu tuli ja meni. Vuosi vaihtui yhtä numeroa isompaan. Kummastakin jäi mukavia muistoja. Vuoden ensimmäisessä merkinnässä pitäisi varmaan niputtaa kova litania lupauksia. Öh, jätän väliin, ei ole ollut tapana aiemminkaan. Jatkan samalla flegmaattisella tyylilläni.

Sairaalloisen ylipainoinen, parrakas mies punaisissa unohti jälkeensä musiikkisoittimen, sopivasti uuden tekijänoikeuslain astuessa voimaan. Tällähän voi katsoa vaikka tv-ohjelmia. Kaikkea sitä keksitään.

Jatkan kalenteriprojektiani. Yllä kuvassa huhtikuu. Loput tällä hetkellä valmiit näkee täällä.

Nelonen alkaa näyttämään Lostia kuluvan kuun loppupuolella. Ihan kiva, että Suomessa päästään nauttimaan sarjasta. Kannattaa katsoa, jos on vielä näkemättä.