Kevät kun on, olin tänään treffeillä erään naapurintyttö-tyyppisen tyttösen kanssa, ja aloin deitin jälkeen ajattelemaan sitä, miten henkilöiden luonteet voivat erota aika paljonkin toisistaan. Päädyin mietelmissäni siihen, että olen - tai ainakin minusta on hyvää vauhtia tulossa - niin sanottu thrill seeker. Ehkä johtuu kerääntyvistä ikävuosista tai jostain muusta, mutta tuntuu kuin olisi aivan pakko ehtiä kokemaan sitä sun tätä, nyt ja heti. En haluaisi hukata hetkeäkään kotona nyhväämiseen. Telkkaria en ole katsonut pitkään aikaan, koska siihen kulutetun ajan voi taatusti käyttää paremmin. Perhana, nyt pitäisi ottaa uusia harrastuksia. Koettaa tehdä päivittäin jotain uutta. Mikäli taloudellinen tilanne sallisi, olisin mieluummin reppumatkailemassa ties missä. Onkohan monella samanlaisia mietteitä näin valoisamman ajan alettua, kun talvella vaipuu henkiseen horrokseen?

En oikein malta pysyä aloillani. Laskeskelin tuossa, että olen muuttanut yhteensä seitsemän kertaa. Siis sillä tavalle, että asuinpaikkakunta on muuttunut. Jos minulta kysytään mistä olen kotoisin, en oikeastaan osaa vastata. Muuttamisesta on tullut rutiinia ja tietyn ajan jälkeen alkaa kuumottaa, ahdistaa hieman. Kaipaa muualle. Tästä voisi joku vetää johtopäätöksen, että pakenen jotain, mutta enpä tiedä, tykkään liikkeellä olemisesta. Omat kuviot tuntuvat varsin pieniltä, kun vilkaisee tämän äijän tanssimista (youtube-linkki). Tänä kesänä Etelä-Eurooppaan vaihtoon, ensi vuonna, hmm, Peruun? Espanja, jokin Meksikon iso kaupunki tai Japani olisi hienoa kokea. Toivon, että vaihdon aikana minusta katoaa hieman sitä suomalaista juroutta. Esimerkiksi: Olin ostamassa matkalippua viime tingassa välille Hki-Oulu. Lippumyyjä valitteli, ettei paikkoja junaan enää ollut. Selvisi, ettei ikkunapaikkoja ollut. Luulin joutuvani seisomaan noin seitsemän tunnin matkan, mutta oikeasti olikin kyse siitä, että suomalaiset tykkäävät istua kahdella vierekkäisellä paikalla yksin ja omissa oloissaan.

Matkustamisesta hienolla aasinsillalla musiikkiin: Mondo-lehti valitsi vuoden travelleriksi Reeta-Leena Korhosen. Kovin näytti tutulta - kappas, sehän on Husky Rescuen laulaja. Sekä Country Falls että Ghost Is Not Real ovat hienoja levyjä, suosittelen. Koirapartion musiikki on sellaista, että sitä kuunnellessa tekee mieli joko maata lattialla selällään tai katsella ikkunasta auringon nousemista/laskua. On se Reeta-Leena erään kokoomus-MEPin tytärkin. Pieni maa(ilma).