Wiredistä löytyy hyvä kolmisivuinen juttu absintista, tuosta mystisestä "vihreästä keijusta", josta 1800-1900-luvun vaihteen pariisilaiset taiteilijat ammensivat inspiraatiota.

Absintin kohutuin ainesosa on koiruoho, jonka vaikuttava aine on puolestaan alfa-thujoiini-niminen yhdiste. Wired ei mene jutussaan kovin tieteelliseksi, siksi päätinkin ottaa selvää siitä, mitkä ovat alfa-thujoiinin vaikutusmenetelmät. Thujoiinin tiedetään aiheuttavan muun muassa epilepsiaa.

Absintissa oleva myrkky, alfa-thujoiini, "blokkaa" GABA:a (gamma-aminovoihappo) aivojen reseptoreilta. Ilman GABA:a, joka on aivojen hermoimpulssien luontainen inhibiittori, neuronien toiminnasta tulee liian vilkasta ja kontrolloimatonta. Siispä ei ole ihme, jos absintin ja esimerkiksi kannabiksen vaikutuksia pidetään samanlaisina. Ensimmäinen siis estää inhibitorisia hermovälittäjäaineita ja jälkimmäinen aktivoi eksitatorisia neurotransmittereitä.

Artikkelissa mainitaan, että oikeaa koiruohollista absinttia saa enää harvoista paikoista. Itsekin olen juonut vain sitä hauskasti kuvailtua "suuveden ja vodkan" sekoitusta.

Okei. Etsin alun perin erästä Ilkka Malmbergin juttua netistä, mutta löysin sattumalta Henrik Dunckerin valokuvia. Duncker on vuonna 1963 Helsingissä syntynyt kansainvälisesti työskentelevä valokuvaaja.

Hänen valokuvansa ovat kautta linjan upeita ja niistä löytyy paljon "luonnetta". Projektien kohdalta kannattaa selata ainakin The Innocents ja Intiankatu 20 -sarjat. Eikä kannata myöskään jättää väliin muotokuvia. Monet valokuvista tuntuvat tutuilta, eikä ihme, sillä Dunckerin töitä on ollut julkaistu useassa suomalaisessa ja ulkomaisessa lehdessä. Jo kauan.

Kuvista ja niiden värisävyistä huokuu vahvasti se, että hän kuvaa filmille. Mikäköhän on hänen pääasiallinen työkalunsa?

Laiteblogi. Hmm, vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Sama AnttiA on monelle tuttu Katutaso-blogista. Kunpa Antti jaksaisi vielä hioa leiskaa hieman niin olisi entistä parempi. Ei oikeastaan tarvitsisi muuta tehdä kuin personoitu kuvake tekstin ylle. Onnistunee kuvataiteita opiskelleelta helposti.


Nyt mennään navan alapuolisiin asioihin, mutta minusta tämä oli ihan hauska animaatio.

Ajatukset tosiaan piti saada pois stressaavista asioista. Siispä kaivoin kirjahyllystä keltaisen Kummeli-DVD:n, siitä sinisen ja punaisen vierestä, ja katson parhaillaan härmäläistä sketsiviihdettä vuodelta 1997. Niin, ja kohta pitäisi tulla uusi, kolmas elokuva: Kummeli Jackpot.

Kummeli ei ole ehkä kaikkein paras suomalainen huumorisarja, sen tittelin lunastaa Touko ja pojat, mutta juuri tamperelaisille on tullut naurettua eniten ja useimman vuoden aikana. Ja niitä vuosia onkin kertynyt. Siispä Kummeli on minulle näistä kahdesta tärkeämpi. Ja pliis, ei sanakaan Vintiöistä (en viitsi edes linkittää), en ole ikinä ymmärtänyt vintiö-huumoria. Ainoastaan se virolainen jumppailu hymyilytti, muuten katsoin sarjaa säälinsekaisin tuntein.

*Panomies on hyllytetty Kummeli-sketsi 90-luvun lopulta.

Näin laulaa Franz Ferdinand ensimmäisellä levyllään. Niin totta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin jättää (työ)kiireet taakseni ja lentää vaikka jonnekin saarelle. Burnis ei kolkuttele aivan vielä, mutta tunnen olevani enemmän ja enemmän kulmaan ahdistettu. Pari kuukautta pitäisi jaksaa vielä.

Äh, pakko saada ajatukset muualle.

Helsingin Sanomilla on jo 8 eri blogia. Uusista etenkin Lasitalon emäntä on varmasti monelle mieluinen lisäys, sillä usealla bloggaajalla tuntuu olevan sanottavaa Suomen suurimman sanomalehden päätoimittajalle. Nyt siihen on mahdollisuus.

Retromaniassa on potentiaalia, joskin blogi saisi käsitellä mennyttä populaarikulttuuria laajemmin. Esimerkiksi muotoilua.

Kaikki blogilistaa seuraavat ovat huomanneet kuinka HS:n blogit ovat nopeasti kipuamassa ylös top-listalla. Mutta saavatko blogin pitäjät lisää palkkaa tästä ylimääräisestä kirjoittelusta?

Ja kappas, Yle on hypännyt kelkkaan mukaan.


Harmaan lauantaipäivän piristykseksi Kermit vierailee Nykissä (via).

Kävin vihdoin katsomassa Tennispalatsissa Japan Pop -näyttelyä, kun kerran ilmaiseksi pääsin. Kysyin saanko kuvata. En saanut, mutta Arabellan galleria löytyy tästä kuvasta eteenpäin.

Maailmassa on vielä ripaus oikeutta jäljellä:

Musiikkikanava MTV ja urheiluvälineyhtiö Puma liimailivat luvattomia mainoksia julkisiin tiloihin Helsingissä alkusyksystä. Helsingin kaupunki määräsi yritykset korvaamaan mainosten siivouskulut ja kaupungin menettämät mainostulot. Rakennusviraston mukaan molemmat firmat olivat liisteröineet parisataa mainosta lähinnä sähkökaappeihin (mutta myös mm. Mannerheimin patsaaseen -toim. huom.).

Näin kirjoitti kaupunkilehti Vartti maanantaina. Aiemmin tapauksesta nousi suuri haloo, ainakin opiskelijapiireissä, koska ko. firmoja ei rankaistu millään lailla ja samaan aikaan tarranliimaajanuoria passitettiin melkeinpä vankilaan. Pumalle ja MTV:lle annettiin vain varoitus, pieni näpäytys ranteelle. Kummatkin yritykset olivat varoituksen saatuaan kuulemma autuaan tietämättömiä siitä, että mainostarrojen liimailu on laitonta. Just joo.

Ilmeisesti asiasta syntyi niin paljon keskustelua, että päätettiin lätkäistä varoituksen päälle hieman sakkoja. Taloudellinen menetys firmoille on pieni, mutta ns. pieni ihminen voi myhäillä oikeuden tapahtumisesta. Vaikka periaatteesta.


Kaikki kaipaavat fontteja. Tässä 20 parasta lisenssivapaata laatukirjasinta. Good stuff.

Minority Reportissa ja The Islandissa oli tämäntyyppinen käyttöliittymä: TactaDraw. Hemmetin kätevältä näyttää. Piirtopöytä ja kynä (ks. Wacom) ei taidakaan olla enää evoluution huipulla graafisten tietokoneohjelmien ohjauksessa.

Pari linkkiä valokuvaukseen liittyen: hyödyllistä yleistietoa (digitaalijärjestelmä)kameroista ja miten käy, kun 600 dollarin superzoom-kameraa ja 5400 dollarin DSLR-kamerapakettia vertaillaan keskenään. Niin ja se edullisempi kamera on muuten...antaa olla.

Olen esitellyt blogissani lähinnä ulkomaalaisten kuvittajien gallerioita ja portfolioita, mutta osataan sitä Suomessakin. Ossi Pirkosen kuvituksia, tyyliltään hieman omia töitäni vastaavia.

Ja rahinalle - vai onko se rähinä - kiitos sarjisbortaalista. Nyt näen kaikki kolme seuraamani sarjakuvaa samalla sivulla.

Välipalaksi iTunesin kymmenen viimeksi soittamaa kappaletta:

1. The Prodigy - Voodoo Lounge (Pendulum Remix)
2. Live - Lakini's Juice
3. Wildchild - Code Red
4. Phoenix - Embuscade
5. Nikka Costa - Like A Feather
6. Rage Against The Machine - Freedom
7. Kanye West - Drive Slow
8. Jamiroquai - Just Another Story
9. Goldfrapp - Slide In
10. John Legend - Used To Love U

Syksyn alettua olen käyttänyt vapaa-aikaani hieman enemmän elokuvien katseluun. Nähtyjä leffoja onkin kerääntynyt aikamoinen läjä lyhyessä ajassa. Hyvin lyhyet arviot muutamista:

Batman Begins: pumpattu, yrmy Bale. Yksi parhaista viime aikoina näkemistäni elokuvista ja - tiedän, että tämä seuraava jakaa mielipiteitä - paras batman-leffa. Christian Bale on loistava lepakkomies, arvasihan sen jo American Psykosta, ja jos poistettaisiin elokuvan lopusta tietty tietokonepelimäisyys, olisi tämä aika pirun täydellinen teos omassa genressään.

Constantine: kohta on poijjaat helevetti irti. Neo polttaa ketjussa ja vetää höplästä niin yläkerran ukkoa kuin belsebubia. Ihan komea visuaalisesti.

Crash: tiivistettynä Traffic eri teemalla. Ei pöllömpi, itseasiassa ihan kelpo elokuva.

Danny Boy/Unleashed: haukkuva koira ei pure, se potkii. Pääosan esittäjän vaihdoksella tästä olisi saanut paremmankin. Pieni pettymyt Luc Bessonilta.

Eternal Sunshine Of The Spotless Mind: pääntyhjentävä kokemus. Jim Carrey ei tällä kertaa vääntelekään naamaansa ja Gondry on onnistunut keittämään oikeasti liikuttavan ja elämänmakuisen keiton. Oikein hyvä.

Maailmojen sota: ulkoavaruuden uhka tuo maailmanlopun. Ei paljoa anna, muttei pyydäkään. Toimii kesäleffana, ja vain sellaisena.

Medusan Isku: aavistuksen verran fiksumpi agenttijännäri. Matt Damon ei vieläkään vakuuta aivan kybällä, muuten toimiva paketti.

Robots: ei Pixaria, mutta silti hauska ja virkistävän viaton animaatio. Paras kohta on se, jossa robotti vetää pop-lockingia ja electric boogieta. Repesin.

S.W.A.T.: aivot narikkaan, täältä tulee karhukopla! Elokuva aseista ja niiden ihannoinnista.

Supersize Me: viihdyttävä dokumentti pikaruokailusta ja pikaruokailijoista. Puolen gallonan (2l) cola-juoma naurattaa vieläkin.

The Brothers Grimm: keskiaikainen haamujengi. Terry Gilliamin olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin tämä. Ei vaan nappaa.

The Day After Tomorrow: jäätävä katastrofispektaakkeli. Ei loistava, mutta kohoaa jonkin verran keskiverron yläpuolelle.

The Fantastic Four: ihmeneloset venyy ja paukkuu. Miksi tätä ei muuten levitetty Suomessa nimellä Ihmeneloset? Peruskauraa, et muista tätä leffaa enää seuraavana päivänä. Paljastettakoon, että katsoin tämän vain siksi, että pidän MF Doomista.

The Island: korea karkki, sisältä tyhjä. Takaa-ajokohtaukset elokuvan kohokohtia.

The Kingdom Of Heaven: eeppinen, historiallinen. Epätavanomaiset ratkaisut pelastavat paljon.

The Machinist: sairaalloisen laiha Bale. Tekijöiden eurooppalaisuus näkyy leffassa ja tarinankerronnassa, positiivisella tavalla.

The Punisher: aivot narikkaan, täältä tulee rankaisija! Pari näyttävää tappelua, ei paljoa muuta.

The Skeleton Key: leffa, johon pitää uskoa sen ollakseen pelottava. Alkaa kuin The Ring tai Kauna, mutta onkin yhtä suurta kepposta. Yllättävän hyvän "jujun" ansiosta paras luokassaan.

Kuten näkyy, näkemäni elokuvat painottuvat enemmän viihteen puolelle - ehkä talvi on aika katsoa älykkäitä, ajatuksia herättäviä filmejä.

Keltaisen hulinan ja vilinän seasta mukaan tarttuivat Monty Pythonin DVD-boxi ja kaksi kappaletta Iittalan Verna Maxi-olutlaseja. Monty's Ensyklo Pythonia sisältää kahden levyn versiot Graalin maljasta ja Elämän tarkoituksesta sekä Brianin elämän. Paketointi on ihan hieno, boxi näyttää erehdyttävästi oikealta kirjalta.

Piipahdin pikaisesti Sanomatalossa kysymässä Panasonicin kameroista. Tarjonta oli hieman vaisu ja tarjoukset olemattomat, mutta sain hyvää infoa merkin edustajalta tele- ja laajakulmalisäkkeistä. Testasin myös muutamaa mallia. Panasonicin oma Mega OIS -järjestelmä todellakin toimii uskomattoman hyvin. Sain otettua täysin terävän kuvan toimittajanplantusta noin 50 metrin päästä, polttovälin ollessa 420mm. Ja sama optinen kuvanvakaaja löytyy kautta linjan kaikista merkin digitaalikameroista.

Rabattia olisi lähtenyt FZ30:stä vain 15 euroa, hikisesti, joten pitäkööt kameransa - tilaan muualta edullisemmalla. Kovat ovat katteet Rajalalla, alkuperäinen pyytöhinta on vain 5 euroa alle suositushinnan.

Niin ja Applelta video-ipod! Perhana, juuri kun Jobsin Steve pääsi sanomasta "it's the music, stupid."

Viilasin Tervatehtaan ulkoasua vähäsen. Toivottavasti miellyttää silmää.

Jeff Smithin Bone-saaga on sarjakuvien aatelia. Muistan metsästäneeni moniosaisen tarinan kirjoja joskus vuosia sitten kirjastosta. Näin teki ilmeisesti moni muukin, sillä nämä graafiset novellit, jotka Suomessa julkaistiin nimellä Luupäät, olivat aina lainassa. Nythän kaikki osat saa ostettua kätevästi kahden kannen välissä (1300 sivua). Mainittakoon, että Bone-sarjakuvien pohjalta suunniteltiin yhdessä vaiheessa elokuvaa, mutta projekti kariutui, koska tuotantoyhtiö Nickelodeon halusi tehdä elokuvan lapsille ja Jeff Smith ei. Kaikki Luupäitä lukeneet tietävät, ettei se ole (pelkästään) lapsille. Jos totta puhutaan, en voisi kuvitella katsovani "puhumme suomea!" -tyyppistä piirroselokuvaa Luupäistä. En todellakaan.

Flight, nyt jo kolmannessa osassa, on hyvin paljon velkaa edellä mainitulle sarjakuvalle ja sen tekijälle. Flight on usean amerikkalaistaiteilijan yhteistyön tulos, joka on nostanut pohjamudista ns. kuvitettua novellia sielläpäin. Flightin suosio on ollut huima ja kertoo siitä, että rapakon takana halutaan lukea muustakin kuin supersankareista. En tiedä mistä Flightiä saisi Suomessa, mutta vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.

Valtamedian sorkkiessa kotimaista blogipiiriä huomaa itsekin katselevan blogilistattuja hieman eri vinkkelistä. Esimerkiksi, löytyykö Eläintarhan tapaisia blogimuotoisia sivuja muualta? Blogilistan hakemiston kautta sana 'taide' ei anna haluttuja tuloksia, sillä moni luokittelee oman bloginsa taiteelliseksi vaikkei mitään visuaalista sisälläkään. 'Piirrokset' lupaa jo parempaa.

Zombie online on aivan loistava: hauskaa ja oivaltavaa. Löytyy myös Luonnoskirja.net, jossa on valokuvien lisäksi luonnoksia, nimensä mukaisesti. Uutena tuttavuutena hakemistoon on listautunut Piirrosblogi. Enkä voi sanoa nähneeni Saaran ja Heikin sapattisivujakaan ennen.

Löytyykö jostain muualta suomalaisia taide-, luonnostelu- tai piirustusblogeja, joita ei ole blogilistalla tai sen hakemistossa?

Niin ja huh huh. Tämä neito saisi pitää minulle privaattisulkeisia ihan milloin tahansa. Vau, olen sulaa vahaa.

Valokuvausliike Rajala Pro Shopilla on Helsingin Sanomatalossa DigiViikko 10.-15.10. En ole aivan varma mitä tämä kampanja käsittää, mutta ilmeisesti tarjouksia ja uusia malleja. DigiViikko keskittyy kunakin päivänä eri valmistajan kameroihin. Uusista malleista mainitsemisen arvoinen on ainakin se kamera, josta lupasin olla puhumatta - tosin ostoajankohta on hyvin lähellä. Jos Sanomatalossa on Panasonicin päivänä tämä malli esillä, käyn ainakin hypistelemässä. Ja ehkä ostankin, jos sopivaan hintaan myyvät.

Seuraava mahdollisesti yleistietoutta, mutta netin parhaat ilmaiset taustakuvat löytyvät osoitteesta mandolux.com. Tapettia monitorille löytyy kiitettävän useassa koossa, jopa kolmelle vierekkäiselle näytölle. Mandolux on tarjonnut minulle laadukkaita taustakuvia jo pitkän aikaa, ja tarkoituksena on lähettää herralle jossain vaiheessa hieman rahallista avustusta. Kannattaa.

Kuinka moni on huomannut Helsingin Sanomien Kvarkeista galakseihin -blogin? Tiedeuutisia suomeksi julkaiseva verkkoloki on enemmän kuin tervetullutta. Hesarin Tiede & Luonto on ollut mieluisin liitteeni jo kauan, ainakin silloin kun lehteä tilasin. Vielä kun saataisiin näiltä herroilta podcast.

Suomalaisista podcasteista puheenollen - taitavat olla alkuhuuman jälkeen suosiossaan hieman laskemaan päin. Vai mitä luulette?

Ostin vähän lisää virtuaalista tilaa. Pöydällä kehrää uusi Lacien 250 Gt:n kovalevy (kuva) ja hyvin kehrääkin. Nyt saan otettua kaikista kopiosuojatuista levyistäni laittomia kopioita. Linkistä kiitän just sopivasti.

Kiitokset Osakunnalle loistavista kaudenavajaisista. Väkeä oli, kuten yleensä, aivan pipona ja tapasin taas monia tuttuja vuosien takaa. Osa niinkin kaukaa kuin Joensuusta sekä muutama, joihon tuli tutustuttua niissä kuuluisissa harmaissa. Ja se eräs baarimikko, ilmeisesti kauppatieteitä opiskeleva, teki vastustamattomia tarjouksia tequila-shoteista kaveriporukallemme. Yksi shotti maksoi aluksi 2 euroa kappale, sekin halpaa. Lopulta hinta oli pudonnut sinne euron tietämille, kun ostimme tarpeeksi monta kerralla. Kiitos, suu maistuu edelleen sitruunalta. Muuten, miksi tämän juoman kanssa on otettava sitä suolaa, eivätkö väkevät kuivata muutenkin aivan tarpeeksi?

Tähän väliin valokuvia maailmalta pienen gallerian muodossa, endorsed by Nikon (via).

Voiko kuukkeleita jo äänestää? Nimittäin tämä iMitvitin viittomakielellä terästetty merkintä on todella hauska. "Sinä-kuiva-vuohi-jääkaappi". Hah hah.