Värin tunnustusta ja viisi omituista
Blogin nykyinen punertava ulkoasu saattaa näin vaalien alla hämätä. Oma poliittinen vakaumukseni on nimittäin väriltään enemmänkin sinertävä. Kyllä, minäkin ajattelin sanoa muutaman sanasen presidenttipelistä. Vaikeaa olla sanomatta, kun media on niin kyllästetty vaalikeskustelulla, että tavallinen äänestäjä on siitä sangen kyllästynyt. Katsoin toissapäivänä MTV3:n ehdokkaiden kaksintaistelun, joka oli suurelta osin kiusallista katsottavaa Niinistön ja Halosen vuorottaisen piikittelyn takia. Muistuttaa siitä, millaista oli matkustaa varhaisteininä auton takapenkillä siskoni kanssa. Noh, sallittakoon. Viihdyttävää sen sijaan oli seurata viimeisintä A-Talkia, jossa Ruben Stiller, Eija-Riitta Korhola, Arto Paasilinna ja Susanna Huovinen puhuivat paljon pötyä, mutta eivät unohtaneet lisätä hieman huumoria soppaan. Huovinen ei paljoa vitsaillut, mutta oletan hänen olevan muutenkin melko huumorintajuton ja tiukkapipoinen persoona.
Meemi? Meemi. Viiden oudon tavan listaaminen tuntuu vaikeahkolta, enhän omaa juuri lainkaan erikoisia neurooseja. Koetetaan kuitenkin.
1. Säilytin pitkän aikaa kotiavaintani lompakossani. Okei, myönnetään - olen jonkin verran neuroottinen avaimien ja lukkojen suhteen. Lähtiessäni kotoa, ennen kuin napsautan oven lukkoon, tarkistan ainakin kaksi kertaa, että avaimet ovat mukana. Tähän saattaa vaikuttaa ne muutamat aikaisemmat tapaukset, jolloin olen lukinnut itseni ulos asunnostani.
2. Olen täsmällinen aikataulujen kanssa. Joistakin ihmisistä on ehkä outoa olla ajoissa jossakin, vaikka tapaamisen suhteen, mutta ei minusta. Syytän ja kiitän tästä kotikasvatusta. Ja intistä jäi vielä sellainen tapa, että olen yleensä paikalla 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. En luultavasti osaisi asua Etelä-Euroopassa.
3. En pidä porkkanasta keitoissa tai sopissa. Jätän yksinkertaisesti syömättä. Porkkanat siis. Pidän tosin porkkanasta raakana eli sellaisenaan. Kerran tarjolla oleva hernekeitto oli kauhukseni myrkytetty porkkanalla.
4. Lasketaanko lenkkeily omituiseksi tavaksi? Nimittäin olen ainoita ellen peräti ainoa, joka lenkkeilee kaveripiirissäni. Jos ei lasketa - korjaan myös mielelläni muiden kirjoitusvirheitä. En suinkaan sano, etten tee niitä itse. Päinvastoin, kosolti.
5. Kuten muutama muukin, minäkin räplään kaukosäätimen paristoluukkua katsoessani televisiota. Auki, kiinni, auki. Ja niin eteenpäin.
Samaisen meemin ideaan kuuluu myös, että levitän sitä eteenpäin viidelle henkilölle. Mutta selattuani useimpia lukemiani kotimaisia blogeja, huomasin melkeinpä kaikkien jo osallistuneen tähän. Äh, omakohtainen listaaminen saa tällä kertaa riittää.
Tämä merkintä julkaistiin 27.1.06 kello 14:38.
Voit skipata tämän ja jättää palautetta.
27 tammikuuta, 2006 15:23Paristoluukun räplääminen on nähdäkseni suunnitteluvirhe. Tokihan ihminen jotain haluaa räplätä ja paremman puutteessa sitten vaikka paristoluukkua. Pitäisi antaa käyttäjälle jotain parempaa räplättävää. Joissain malleissahan on edistyneemmät painikkeet peittävä luukku, jota on kiva räplätä edestakaisin.
Nokian kännyköissä siihen aikaan, kun minäkin vielä muistin niiden numeroita (esim. 6110) oli varsin miellyttävää (nappi pohjaan ja liu'utus) räplätä akun kanssa ja epähuomiossa irrottaa se. Tämä ei tietenkää ole hyvä idea, sillä puhelin sammuu moisen seurauksena. Nykyään akut eivät kai irtoa yhtä helposti tai mukavasti, enkä tiedä, onko tuo täysin sattumaa.
27 tammikuuta, 2006 18:05
Totta puhut.
Räpläämistä varten on myös Applen uusien hiirten skrollauspyörä eli se "nänni" siinä päällä. Siitä on mahdotonta pitää sormensa erossa.
Kuten nänneistä yleensäkin.
27 tammikuuta, 2006 19:18
Räpläämistä varten minulla kulki pitkään taskussa Spydercon SpyderWrench jota pystyi melkein loputtomasti purkamaan ja kokoamaan ja, no, vain räpläämään.
Seurassa minun pitää pysyä erossa viinipullon avaajista (varsinkin niistä joitka "nostavat" korkin ylös) sillä muuten kaikki muu unohtuu.
» Lähetä kommentti