Tahtoisin kovasti nähdä Daft Punkin keikan ensi kesänä. Saattaa onnistua, kun soittavat 12. heinäkuuta Torinossa. Menen nääs majailemaan aika lähelle tuota kylää. Inspiraatio tällaiseen tästä viime vuoden keikkatallenteesta, Coachellassa (Google video, 75 min). Keikan voi myös ladata korkealaatuisena audiona. Electrohouse ei ole aina ollut lähellä sydäntä, mutta olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä sille.

Valittuja makupaloja juutuubista:

Apukuski on kätevä olla. Nick Frost on sellainen heppu, joka saa hekottamaan, vaikkei edes kovasti sitä yrittäisi. Luonnollinen viihdyttäjä. Lisää Man Stroke Woman -videoita. Tarvitseeko mainita, kuinka hyvä hän oli Shaun Of The Deadissä? Mahtava leffa muutenkin.

Jälleen yksi illuusio lapsuusajan sankarista on särkynyt. Varoitus: sisältää valuvia eritteitä.

Täysin yllättävää Red Hot Chili Peppersiltä: kuunneltava kappale. Kuulun niihin, joiden mielestä RHCP:ltä ei ole tullut hyvää albumia sitten Blood Sugar Sex Magikin. Joka tapauksessa, yllättävää.

Kevät kun on, olin tänään treffeillä erään naapurintyttö-tyyppisen tyttösen kanssa, ja aloin deitin jälkeen ajattelemaan sitä, miten henkilöiden luonteet voivat erota aika paljonkin toisistaan. Päädyin mietelmissäni siihen, että olen - tai ainakin minusta on hyvää vauhtia tulossa - niin sanottu thrill seeker. Ehkä johtuu kerääntyvistä ikävuosista tai jostain muusta, mutta tuntuu kuin olisi aivan pakko ehtiä kokemaan sitä sun tätä, nyt ja heti. En haluaisi hukata hetkeäkään kotona nyhväämiseen. Telkkaria en ole katsonut pitkään aikaan, koska siihen kulutetun ajan voi taatusti käyttää paremmin. Perhana, nyt pitäisi ottaa uusia harrastuksia. Koettaa tehdä päivittäin jotain uutta. Mikäli taloudellinen tilanne sallisi, olisin mieluummin reppumatkailemassa ties missä. Onkohan monella samanlaisia mietteitä näin valoisamman ajan alettua, kun talvella vaipuu henkiseen horrokseen?

En oikein malta pysyä aloillani. Laskeskelin tuossa, että olen muuttanut yhteensä seitsemän kertaa. Siis sillä tavalle, että asuinpaikkakunta on muuttunut. Jos minulta kysytään mistä olen kotoisin, en oikeastaan osaa vastata. Muuttamisesta on tullut rutiinia ja tietyn ajan jälkeen alkaa kuumottaa, ahdistaa hieman. Kaipaa muualle. Tästä voisi joku vetää johtopäätöksen, että pakenen jotain, mutta enpä tiedä, tykkään liikkeellä olemisesta. Omat kuviot tuntuvat varsin pieniltä, kun vilkaisee tämän äijän tanssimista (youtube-linkki). Tänä kesänä Etelä-Eurooppaan vaihtoon, ensi vuonna, hmm, Peruun? Espanja, jokin Meksikon iso kaupunki tai Japani olisi hienoa kokea. Toivon, että vaihdon aikana minusta katoaa hieman sitä suomalaista juroutta. Esimerkiksi: Olin ostamassa matkalippua viime tingassa välille Hki-Oulu. Lippumyyjä valitteli, ettei paikkoja junaan enää ollut. Selvisi, ettei ikkunapaikkoja ollut. Luulin joutuvani seisomaan noin seitsemän tunnin matkan, mutta oikeasti olikin kyse siitä, että suomalaiset tykkäävät istua kahdella vierekkäisellä paikalla yksin ja omissa oloissaan.

Matkustamisesta hienolla aasinsillalla musiikkiin: Mondo-lehti valitsi vuoden travelleriksi Reeta-Leena Korhosen. Kovin näytti tutulta - kappas, sehän on Husky Rescuen laulaja. Sekä Country Falls että Ghost Is Not Real ovat hienoja levyjä, suosittelen. Koirapartion musiikki on sellaista, että sitä kuunnellessa tekee mieli joko maata lattialla selällään tai katsella ikkunasta auringon nousemista/laskua. On se Reeta-Leena erään kokoomus-MEPin tytärkin. Pieni maa(ilma).

Taisi olla tämä blogi, jossa mietittiin sitä, kuinka kauan jonkin uuden taidon oppimiseen menee. Esimerkiksi vieraan kielen hallitseminen tai kitaransoitto. Kolme kuukautta kuulemma. Opettelin tuossa toissapäivänä jongleeraamaan, eikä mennyt kuin kaksi päivää. Youtubessa hyvät ohjeet, kolmella pallolla. Ei tietenkään voi verrata kitaran opetteluun. Sitäkin olen vakavissani harkinnut, siis kitaraa. Rummut kiinnostaisivat, mutta ne ovat tässä elämäntilanteessa liian tilaavievät, kalliit ja meluisat. Naapurit menisivät hulluksi. Saattavat tosin mennä kitaran rämpyttelystäkin. Olisi niin mukavan helppoa ladata tuollaiset taidot suoraan päähän piuhasta, kuten yhdessä tunnetussa sci-fi-elokuvassa tehdään.

Sci-fistä puheenollen: Mathias Verhasseltin mielikuvistusta kutkuttavia digitaalisia maalauksia. Vuosisata tai pari takaperin tämä tyyppi olisi kenties maalannut muotokuvia öljyväreillä jollekin hoville. Mielenkiintoista kuinka media ja formaatti vaihtuvat, mutta maalamisen perusperiaatteet ja kuvaamataidot eivät niinkään.

Törmäsin tähän musiikkivideoon viime viikolla. 3D-mallinnus alkaa olla jo häkellyttävän realisista. Siis oikeasti, ne alun kaksi eriväristä sokeripalaa? Could've fooled me.

Nykyinen kännykkäni alkaa olla elinkaarensa terminaalivaiheessa, siispä olen harkinnut uutta. Tein kuten toistuvasti aikaisemminkin, menin Nokian kotisivulle ja selailin uusia puhelinmalleja. Aika rumia, melkein kaikki. Nokia on tullut ostettua, koska on todella vaivatonta vaihtaa vain mallia, eikä valmistajaa. Kaikki Nokian puhelimet toimivat samalla periaatteella. Ajattelin kuitenkin vaihtaa Samsungin luuriin. Katsokaapa vaikka tätä Espanjan puhelinmessuilla julkaistua Ultra Edition II 5.9 -mallia. Nätti kuin mikä. Nokia taisi tippua kelkasta muotoilun suhteen niillä tietämillä, kun muut valmistajat alkoivat tehtailla simpukkapuhelimia.

Tervatehdas siirtyy määrittelemättömän mittaiselle tauolle tämän merkinnän jälkeen, mutta listataan sitä ennen hieman tapahtunutta ja mitä olen suunnitellut ensi vuodelle. Pikkujoulut olivat viime keskiviikkona. Tarjollla oli aika jäykkää boolia, mutta eihän tuo mikään ihme, sillä lääkisläiset ja pirtu ovat kuin paita ja peppu. Opettelen juuri nyt yläraajan hermoja, verisuonia ja lihaksia - keskellä kirjakasaa. Mielenkiintoinen aihe, joskin viime aikoina on ollut vetämätön olo. Ennen joululomaa olisi vielä viisi työtenttiä ja yksi iso lopputentti.

Aamulla on muuten melko yhdentekevää aukaiseeko verhoja, koska kampukselle lähtiessä on pimeää, samoin sieltä palatessa.

Noh, kyllä tässä jaksaa, kun ensi vuoden alkuun on tiedossa matka Ranskan alpeille. Viime käynnistä alpeilla on monen monituista vuotta. Ainakin vuosikymmen. Silloin jalassa oli vielä sukset ja pappa betalade. Siksipä olenkin koettanut haalia kasaan hieman lisäansioita, muun muassa suunnittelemalla paitagrafiikoita eri tahoille. Tuossa viimeisin.

Eikä tässä vielä kaikki. Aion ihan aikuisten oikeasti lähteä opiskelijavaihtoon ensi kesänä. Kolmeksi kuukaudeksi, Italiaan, kahden opiskelijakaverin kanssa. Odotan siis ensi kesää todella innoissani. Italiaa en osaa enempää kuin muutaman perusfraasin, ranskaa hieman, mutta eiköhän sitä alkeet pysty opettelemaan ennen lähtöä. Italialaisethan eivät kaikki osaa englantia, toisin kuin suomalaiset, jotka melkein kaikki hallitsevat edes alkeellisen tankeroenglannin.

Yli kuukausi viimeisimmästä merkinnästä? Ohoh. Pahoittelen. Olen ollut kiireinen ja kädet täynnä sen yhden jutun kanssa. Se taisi olla...opiskelu. Juu, sehän oli. Lisäksi tämän viikon alkupuolisko vierähti vieraalla paikkakunnalla tutustumassa terveyskeskuksen toimintaan. Pääsin keskiviikkona jopa häärimään leikkaussaliin miltei kolmen tunnin ajaksi. Päällä oli sellainen vihreä mikrokuituasu, myssy ja kasvomaski. Hih!

Noh, jottei menisi liikaa medisiinaksi, paidoistaan paremmin tunnettu Oddica tarjoaa kaunista kuvitusta sisältävän nettilehtisen. Simon Noynayn sivu 5 on hieno.

Musiikkipuolelta voisin suositella pimeneviä syysiltoja varten kolmea levyä:

1) Cut Chemistin The Audience Is Listening. Sain tietää Jurassic 5:n levyjukan sooloalbumista Applen iPod Nano -mainoksen kautta. Suosikkikappaleeni levyltä on The Garden -niminen biisi, jonka voi kuunnella kokonaan tämän kemistin kotisivuilla. Musiikkisoitin löytyy mankan kuvan vierestä.

2) Kasabianin Empire. Linkki bändin edeltävän levyn musiikkivideoon kappaleesta Club Foot. Vaikuttavaa. Kuulosti ensimmäisellä kuuntelulla aika lailla Kula Shakerilta, jonka luulin tehneen comebackin. Ei ollutkaan näin, mutta brittiläisiä silti kummatkin.

3) Foreign Exchangen Connected. Silkkisen pehmeää mustaa rytmimusiikkia. Linkki albumilla olevan kappaleen musiikkivideoon Sincere. Ei aivan vauvantekomusiikkia, muttei kaukana siitä.

Nyt voisi lähteä lenkille. Hei ensi kertaan.

Kannan itseni niskasta näppäimistön ääreen ja teen nyt blogimerkinnän, vaikka pakolla. Tuntuu siltä, etten oikein osaa puhua muusta kuin opiskeluun liittyvistä asioista, sen verran intensiivisiä viimeiset kaksi viikkoa ovat kampuksella olleet. Oulussa alkaa lopuilla yliopisto-opiskelijoilla kurssit ensi viikon alusta. Ei vaikuta henkilökohtaisesti kovin paljoa, mutta eivätpähän lomaile linnanmaalaisetkaan.

Huomasin muuten juuri, etten ole katsonut televisiota kolmeen viikkoon. Pitäisi varmaan hankkia se pitempi kaapelijohto jossain vaiheessa. Luulevat lestadiolaiseksi kohta. Ja ainakin 20-vuotias Denonin stereovahvistin löi hanskat tiskiin. Eivät rakenna vahvistimia niin kuin ennen, mutta ei tuokaan kestänyt ikuisesti.

Perjantain makupalat: leikekuvien hypnotisoiva sarja, hölkkäävä tiikeri (yksi tällainen polkupyörää varten, kiitos), Gaston Caban veikeitä kuvituksia, 2500:n polaroidin musiikkivideo (Sia - Breathe Me). Sia tuttu monelle muun muassa Zero7:n levyjen vokalistina. Ja jos et ole vielä nähnyt, Tyger kannattaa katsoa.

Viikon mieleenpainuvin termi: häkkitiikerin oireyhtymä. Tiedäthän?

Lähden kohta Pendolinolla kohti Helsinkiä. Vieläkö stadi on kuin ennen?

Jes, ensimmäinen viikko takana Suomen pohjoisimmassa suurkaupungissa. Täytyy sanoa, että aluksi alkoi ahdistaa keskustan pienuus, mutta nyt enemmän kaupunkia katuja ja kujia kiertäneenä Ouluhan on ihan mukavan kokoinen. Ja mikäs siinä, että katuja on vähemmän kuin pääkaupungissa - olen aina ollut huono muistamaan niiden nimiä. Täällä pystyy ajamaan polkupyörällä keskustassa, mikä ei tulisi kysymykseenkään Helsingissä. Sen olen myös huomannut, että täällä rakennukset ovat matalampia, noin keskimäärin. Kuulemani jutut oululaisten lupsakkuudesta ovat tähän asti pitäneet paikkansa, asuntotoimistossakin sai ilmaista jäätelöä.

Sain hankittua itselleni tehokkaamman työhevosen: iMac 20" 2GHz Intel Core Duo. Kaukosäädin on näppärä. Data läppäristä siirtyi iMaciin kätevästi, kunhan sain metsästettyä itselleni harvinaisen 6/6-pinnisen firewire-johdon. En ole edes jaksanut kytkeä ja virittää 21-tuumaista televisiota, sillä uudessa tietokoneessa on isompi näyttöpinta-ala. Ja laajakuva. Kelpaa katsella DVD-leffoja.

Flow 06 jäi tänä vuonna väliin. Ehkä, jos olisin muuttanut vähemmän kauas. Noh, oli miten oli, festivaalin tämänvuotisesta visuaalisesta ilmeestä on vastuussa Juuso Koponen. Retrotyyli, etenkin amerikkalainen 50-60-lukujen sellainen, on ollut taajassa käytössä kuvituspuolella parin viimeisen vuoden ajan. Mielestäni Koposen tyyli onnistuu silti olemaan freesi ja iloinen.

Sitten muutamia tulevia elokuvia, jotka olisin kiinnostunut näkemään:

The Science Of Sleep, Volver, Babel, Thank You For Smoking.

Tuo Gondryn uusin vaikuttaa aika mielettömältä. Luultavasti hyvin samantapainen kuin Eternal Sunshine Of The Spotless Mind, ainakin trailerin perusteella, mutta vielä asteen verran villimpi. Volverin olisin kiinnostunut näkemään jo sen ohjaajan takia.

Ruotsalaisen Embeen Mash Hits on musiikillisesti hymyilyttävä uutuus. Voit kuunnella teaserin levystä tästä. Tunnistatko kaikki lainatut kappaleet? Itse tunnistin, mutten pysty nimeämään kaikkia aivan näin suoralta kädeltä. Kuulostaa aika hyvältä.

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun vaihdoin pankissa rahaksi 1500 dollarin sekin. Jason Forrestin War Photographer on vuoden paras musiikkivideo tähänastisista, mutta OK Gon Here It Goes Again ei jää paljoa jälkeen. En linkitä juoksumattovideoon, koska sen on nähnyt kaikki. Stam1nan Uudet Kymmenen Käskyä on harvinaisen tiukka ja taidokas albumi. Olisi pitänyt hankkia se aikaisemmin. Sopii lenkille ja salille kuin nyrkki silmään, halonhakkuussa äkilliset rytmin vaihdokset saattavat aiheuttaa haavereita. Haluaisin kovasti Fatboyn, ja nimenomaan sellaisen mallia Marimekko Kaivo Red. Muutto on ensi viikonloppuna, hoidettavia asioita on vielä tusinan verran ja varmasti saman verran uudessa osoitteessa - joista en edes vielä tiedä.

Tämä videoklippi on niin hauska, että on katkaistava alati venyvä bloggaustauko ihan siksi. En ole vähään aikaan nauranut ääneen näin kovaa. Vader Sessions on editoitu kokoelma Darth Vaderin kohtauksia Tähtien Sodasta. Mustaa ritaria (ääni)näytteli James Earl Jones ja tässä hänen toisista elokuvistaan on napattu Vaderille uutta dialogia. Toimii.

Muuten olen muun muassa valmistellut muuttoa (byrokratia ja lomakkeiden täyttely eivät ole vahvimpia lajejani) ja lähettänyt ehdotuksia niin moneen t-paitakisaan, etten ole aivan varma kuinka moneen ja mihin. Flickr-tililtä löytyy muutama uusin. Käy vilkaisemassa. Yksi niistä on jo voittanut, mutta en saa vielä paljastaa mikä.

Juu, olen sanojeni mittainen mies (ks. tämä aprillipäivänä kirjoitettu merkintä). Syy muuttoon on tosin opiskeluun liittyvä. Sitä ennen noin viikoksi mökille ja sen jälkeen neljän kaverin kanssa Helvetinjärvelle ja -kolulle. Rinkat selässä telttailemaan. Mökillä odottelee pelkän löhöilyn lisäksi muutama hanttihomma, koska minussa on kuulemma eniten puusepän vikaa meidän perheen jäsenistä. Tiedä nyt sitten. Ensi kuun puolivälissä Tervatehdas siirtää pääkonttorinsa Ouluun. Luulisi sopivan sekaan, eikös kaupungilla ole tervainen historia?

Jatkuva helle on tainnut pehmittää aivojani kuin aurinkoon jätettyä jäätelötuuttia. Tekstiä ei meinaa syntyä yrittämälläkään. Milloin on viimeksi satanut Helsingissä tai sen liepeillä?

Jalkapallosta, MM-turnauksesta pitäisi varmaan vetää jonkinlainen yhteenveto. Kannatin Saksaa ja Ranskaa. Kumpikaan ei voittanut - pettynyt olo vielä viime sunnuntaina muttei enää. Italian voitettua meni hommasta maku. Sääliksi melkein käy saksalaisia, kun kerran kyseessä oli kotikisat ja kova kannustus Mannschaftilta. Saksalaiset eivät HS:n artikkelin mukaan enää häpeä omaa lippuaan. Miksi pitäisi? Ei se mikään hakaristilippu sentään ole. Zidane, jonka selostajien puheen perusteella pitäisi käyttää rollaattoria, demosi finaalissa kuinka erimielisyydet hoidetaan Marseillen kaduilla. Temppu ihmetytti silloin tuoreeltaan, mutta pitäähän miehen kunniansa säilyttää. Oikeutettu pukkaus.

Lisää urheilusta: Jarkko Nieminen on pärjännyt hienosti viime aikojen tenniskisoissa. ATP-ranking (13) on aika huima suoritus - Pohjoismaiden listaykkönen, tietääkseni. Toivoisi Jakken voittavan meneillä olevan Synsam Swedish Openin. Huipulle on vielä matkaa, mutta top-kymppiin ei.

Kasaritimantti Miami Vicestä on tulossa uusi versio elokuvana à la Michael Mann, mutta ässämpi on aivan varmasti Reno 911!: Miami (traileri). Kyse on elokuvaformaattiin purkitettu pätkä loistavasta komediasarjasta.