Nähtyä ja nähtävää
Syksyn alettua olen käyttänyt vapaa-aikaani hieman enemmän elokuvien katseluun. Nähtyjä leffoja onkin kerääntynyt aikamoinen läjä lyhyessä ajassa. Hyvin lyhyet arviot muutamista:
Batman Begins: pumpattu, yrmy Bale. Yksi parhaista viime aikoina näkemistäni elokuvista ja - tiedän, että tämä seuraava jakaa mielipiteitä - paras batman-leffa. Christian Bale on loistava lepakkomies, arvasihan sen jo American Psykosta, ja jos poistettaisiin elokuvan lopusta tietty tietokonepelimäisyys, olisi tämä aika pirun täydellinen teos omassa genressään.
Constantine: kohta on poijjaat helevetti irti. Neo polttaa ketjussa ja vetää höplästä niin yläkerran ukkoa kuin belsebubia. Ihan komea visuaalisesti.
Crash: tiivistettynä Traffic eri teemalla. Ei pöllömpi, itseasiassa ihan kelpo elokuva.
Danny Boy/Unleashed: haukkuva koira ei pure, se potkii. Pääosan esittäjän vaihdoksella tästä olisi saanut paremmankin. Pieni pettymyt Luc Bessonilta.
Eternal Sunshine Of The Spotless Mind: pääntyhjentävä kokemus. Jim Carrey ei tällä kertaa vääntelekään naamaansa ja Gondry on onnistunut keittämään oikeasti liikuttavan ja elämänmakuisen keiton. Oikein hyvä.
Maailmojen sota: ulkoavaruuden uhka tuo maailmanlopun. Ei paljoa anna, muttei pyydäkään. Toimii kesäleffana, ja vain sellaisena.
Medusan Isku: aavistuksen verran fiksumpi agenttijännäri. Matt Damon ei vieläkään vakuuta aivan kybällä, muuten toimiva paketti.
Robots: ei Pixaria, mutta silti hauska ja virkistävän viaton animaatio. Paras kohta on se, jossa robotti vetää pop-lockingia ja electric boogieta. Repesin.
S.W.A.T.: aivot narikkaan, täältä tulee karhukopla! Elokuva aseista ja niiden ihannoinnista.
Supersize Me: viihdyttävä dokumentti pikaruokailusta ja pikaruokailijoista. Puolen gallonan (2l) cola-juoma naurattaa vieläkin.
The Brothers Grimm: keskiaikainen haamujengi. Terry Gilliamin olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin tämä. Ei vaan nappaa.
The Day After Tomorrow: jäätävä katastrofispektaakkeli. Ei loistava, mutta kohoaa jonkin verran keskiverron yläpuolelle.
The Fantastic Four: ihmeneloset venyy ja paukkuu. Miksi tätä ei muuten levitetty Suomessa nimellä Ihmeneloset? Peruskauraa, et muista tätä leffaa enää seuraavana päivänä. Paljastettakoon, että katsoin tämän vain siksi, että pidän MF Doomista.
The Island: korea karkki, sisältä tyhjä. Takaa-ajokohtaukset elokuvan kohokohtia.
The Kingdom Of Heaven: eeppinen, historiallinen. Epätavanomaiset ratkaisut pelastavat paljon.
The Machinist: sairaalloisen laiha Bale. Tekijöiden eurooppalaisuus näkyy leffassa ja tarinankerronnassa, positiivisella tavalla.
The Punisher: aivot narikkaan, täältä tulee rankaisija! Pari näyttävää tappelua, ei paljoa muuta.
The Skeleton Key: leffa, johon pitää uskoa sen ollakseen pelottava. Alkaa kuin The Ring tai Kauna, mutta onkin yhtä suurta kepposta. Yllättävän hyvän "jujun" ansiosta paras luokassaan.
Kuten näkyy, näkemäni elokuvat painottuvat enemmän viihteen puolelle - ehkä talvi on aika katsoa älykkäitä, ajatuksia herättäviä filmejä.
Batman Begins: pumpattu, yrmy Bale. Yksi parhaista viime aikoina näkemistäni elokuvista ja - tiedän, että tämä seuraava jakaa mielipiteitä - paras batman-leffa. Christian Bale on loistava lepakkomies, arvasihan sen jo American Psykosta, ja jos poistettaisiin elokuvan lopusta tietty tietokonepelimäisyys, olisi tämä aika pirun täydellinen teos omassa genressään.
Constantine: kohta on poijjaat helevetti irti. Neo polttaa ketjussa ja vetää höplästä niin yläkerran ukkoa kuin belsebubia. Ihan komea visuaalisesti.
Crash: tiivistettynä Traffic eri teemalla. Ei pöllömpi, itseasiassa ihan kelpo elokuva.
Danny Boy/Unleashed: haukkuva koira ei pure, se potkii. Pääosan esittäjän vaihdoksella tästä olisi saanut paremmankin. Pieni pettymyt Luc Bessonilta.
Eternal Sunshine Of The Spotless Mind: pääntyhjentävä kokemus. Jim Carrey ei tällä kertaa vääntelekään naamaansa ja Gondry on onnistunut keittämään oikeasti liikuttavan ja elämänmakuisen keiton. Oikein hyvä.
Maailmojen sota: ulkoavaruuden uhka tuo maailmanlopun. Ei paljoa anna, muttei pyydäkään. Toimii kesäleffana, ja vain sellaisena.
Medusan Isku: aavistuksen verran fiksumpi agenttijännäri. Matt Damon ei vieläkään vakuuta aivan kybällä, muuten toimiva paketti.
Robots: ei Pixaria, mutta silti hauska ja virkistävän viaton animaatio. Paras kohta on se, jossa robotti vetää pop-lockingia ja electric boogieta. Repesin.
S.W.A.T.: aivot narikkaan, täältä tulee karhukopla! Elokuva aseista ja niiden ihannoinnista.
Supersize Me: viihdyttävä dokumentti pikaruokailusta ja pikaruokailijoista. Puolen gallonan (2l) cola-juoma naurattaa vieläkin.
The Brothers Grimm: keskiaikainen haamujengi. Terry Gilliamin olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin tämä. Ei vaan nappaa.
The Day After Tomorrow: jäätävä katastrofispektaakkeli. Ei loistava, mutta kohoaa jonkin verran keskiverron yläpuolelle.
The Fantastic Four: ihmeneloset venyy ja paukkuu. Miksi tätä ei muuten levitetty Suomessa nimellä Ihmeneloset? Peruskauraa, et muista tätä leffaa enää seuraavana päivänä. Paljastettakoon, että katsoin tämän vain siksi, että pidän MF Doomista.
The Island: korea karkki, sisältä tyhjä. Takaa-ajokohtaukset elokuvan kohokohtia.
The Kingdom Of Heaven: eeppinen, historiallinen. Epätavanomaiset ratkaisut pelastavat paljon.
The Machinist: sairaalloisen laiha Bale. Tekijöiden eurooppalaisuus näkyy leffassa ja tarinankerronnassa, positiivisella tavalla.
The Punisher: aivot narikkaan, täältä tulee rankaisija! Pari näyttävää tappelua, ei paljoa muuta.
The Skeleton Key: leffa, johon pitää uskoa sen ollakseen pelottava. Alkaa kuin The Ring tai Kauna, mutta onkin yhtä suurta kepposta. Yllättävän hyvän "jujun" ansiosta paras luokassaan.
Kuten näkyy, näkemäni elokuvat painottuvat enemmän viihteen puolelle - ehkä talvi on aika katsoa älykkäitä, ajatuksia herättäviä filmejä.
Tämä merkintä julkaistiin 17.10.05 kello 14:32.
Voit skipata tämän ja jättää palautetta.
» Lähetä kommentti