Tervatehdas

Robot Rock

2007-05-05T22:58:00.000+03:00

Tahtoisin kovasti nähdä Daft Punkin keikan ensi kesänä. Saattaa onnistua, kun soittavat 12. heinäkuuta Torinossa. Menen nääs majailemaan aika lähelle tuota kylää. Inspiraatio tällaiseen tästä viime vuoden keikkatallenteesta, Coachellassa (Google video, 75 min). Keikan voi myös ladata korkealaatuisena audiona. Electrohouse ei ole aina ollut lähellä sydäntä, mutta olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä sille.

Valittuja makupaloja juutuubista:

Apukuski on kätevä olla. Nick Frost on sellainen heppu, joka saa hekottamaan, vaikkei edes kovasti sitä yrittäisi. Luonnollinen viihdyttäjä. Lisää Man Stroke Woman -videoita. Tarvitseeko mainita, kuinka hyvä hän oli Shaun Of The Deadissä? Mahtava leffa muutenkin.

Jälleen yksi illuusio lapsuusajan sankarista on särkynyt. Varoitus: sisältää valuvia eritteitä.

Täysin yllättävää Red Hot Chili Peppersiltä: kuunneltava kappale. Kuulun niihin, joiden mielestä RHCP:ltä ei ole tullut hyvää albumia sitten Blood Sugar Sex Magikin. Joka tapauksessa, yllättävää.

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan...

2007-03-20T01:06:00.001+02:00

Kevät kun on, olin tänään treffeillä erään naapurintyttö-tyyppisen tyttösen kanssa, ja aloin deitin jälkeen ajattelemaan sitä, miten henkilöiden luonteet voivat erota aika paljonkin toisistaan. Päädyin mietelmissäni siihen, että olen - tai ainakin minusta on hyvää vauhtia tulossa - niin sanottu thrill seeker. Ehkä johtuu kerääntyvistä ikävuosista tai jostain muusta, mutta tuntuu kuin olisi aivan pakko ehtiä kokemaan sitä sun tätä, nyt ja heti. En haluaisi hukata hetkeäkään kotona nyhväämiseen. Telkkaria en ole katsonut pitkään aikaan, koska siihen kulutetun ajan voi taatusti käyttää paremmin. Perhana, nyt pitäisi ottaa uusia harrastuksia. Koettaa tehdä päivittäin jotain uutta. Mikäli taloudellinen tilanne sallisi, olisin mieluummin reppumatkailemassa ties missä. Onkohan monella samanlaisia mietteitä näin valoisamman ajan alettua, kun talvella vaipuu henkiseen horrokseen?

En oikein malta pysyä aloillani. Laskeskelin tuossa, että olen muuttanut yhteensä seitsemän kertaa. Siis sillä tavalle, että asuinpaikkakunta on muuttunut. Jos minulta kysytään mistä olen kotoisin, en oikeastaan osaa vastata. Muuttamisesta on tullut rutiinia ja tietyn ajan jälkeen alkaa kuumottaa, ahdistaa hieman. Kaipaa muualle. Tästä voisi joku vetää johtopäätöksen, että pakenen jotain, mutta enpä tiedä, tykkään liikkeellä olemisesta. Omat kuviot tuntuvat varsin pieniltä, kun vilkaisee tämän äijän tanssimista (youtube-linkki). Tänä kesänä Etelä-Eurooppaan vaihtoon, ensi vuonna, hmm, Peruun? Espanja, jokin Meksikon iso kaupunki tai Japani olisi hienoa kokea. Toivon, että vaihdon aikana minusta katoaa hieman sitä suomalaista juroutta. Esimerkiksi: Olin ostamassa matkalippua viime tingassa välille Hki-Oulu. Lippumyyjä valitteli, ettei paikkoja junaan enää ollut. Selvisi, ettei ikkunapaikkoja ollut. Luulin joutuvani seisomaan noin seitsemän tunnin matkan, mutta oikeasti olikin kyse siitä, että suomalaiset tykkäävät istua kahdella vierekkäisellä paikalla yksin ja omissa oloissaan.

Matkustamisesta hienolla aasinsillalla musiikkiin: Mondo-lehti valitsi vuoden travelleriksi Reeta-Leena Korhosen. Kovin näytti tutulta - kappas, sehän on Husky Rescuen laulaja. Sekä Country Falls että Ghost Is Not Real ovat hienoja levyjä, suosittelen. Koirapartion musiikki on sellaista, että sitä kuunnellessa tekee mieli joko maata lattialla selällään tai katsella ikkunasta auringon nousemista/laskua. On se Reeta-Leena erään kokoomus-MEPin tytärkin. Pieni maa(ilma).

Tosi ohut

2007-02-14T22:39:00.000+02:00

Taisi olla tämä blogi, jossa mietittiin sitä, kuinka kauan jonkin uuden taidon oppimiseen menee. Esimerkiksi vieraan kielen hallitseminen tai kitaransoitto. Kolme kuukautta kuulemma. Opettelin tuossa toissapäivänä jongleeraamaan, eikä mennyt kuin kaksi päivää. Youtubessa hyvät ohjeet, kolmella pallolla. Ei tietenkään voi verrata kitaran opetteluun. Sitäkin olen vakavissani harkinnut, siis kitaraa. Rummut kiinnostaisivat, mutta ne ovat tässä elämäntilanteessa liian tilaavievät, kalliit ja meluisat. Naapurit menisivät hulluksi. Saattavat tosin mennä kitaran rämpyttelystäkin. Olisi niin mukavan helppoa ladata tuollaiset taidot suoraan päähän piuhasta, kuten yhdessä tunnetussa sci-fi-elokuvassa tehdään.

Sci-fistä puheenollen: Mathias Verhasseltin mielikuvistusta kutkuttavia digitaalisia maalauksia. Vuosisata tai pari takaperin tämä tyyppi olisi kenties maalannut muotokuvia öljyväreillä jollekin hoville. Mielenkiintoista kuinka media ja formaatti vaihtuvat, mutta maalamisen perusperiaatteet ja kuvaamataidot eivät niinkään.

Törmäsin tähän musiikkivideoon viime viikolla. 3D-mallinnus alkaa olla jo häkellyttävän realisista. Siis oikeasti, ne alun kaksi eriväristä sokeripalaa? Could've fooled me.

Nykyinen kännykkäni alkaa olla elinkaarensa terminaalivaiheessa, siispä olen harkinnut uutta. Tein kuten toistuvasti aikaisemminkin, menin Nokian kotisivulle ja selailin uusia puhelinmalleja. Aika rumia, melkein kaikki. Nokia on tullut ostettua, koska on todella vaivatonta vaihtaa vain mallia, eikä valmistajaa. Kaikki Nokian puhelimet toimivat samalla periaatteella. Ajattelin kuitenkin vaihtaa Samsungin luuriin. Katsokaapa vaikka tätä Espanjan puhelinmessuilla julkaistua Ultra Edition II 5.9 -mallia. Nätti kuin mikä. Nokia taisi tippua kelkasta muotoilun suhteen niillä tietämillä, kun muut valmistajat alkoivat tehtailla simpukkapuhelimia.

Missä mennään

2006-11-26T18:09:00.000+02:00

Tervatehdas siirtyy määrittelemättömän mittaiselle tauolle tämän merkinnän jälkeen, mutta listataan sitä ennen hieman tapahtunutta ja mitä olen suunnitellut ensi vuodelle. Pikkujoulut olivat viime keskiviikkona. Tarjollla oli aika jäykkää boolia, mutta eihän tuo mikään ihme, sillä lääkisläiset ja pirtu ovat kuin paita ja peppu. Opettelen juuri nyt yläraajan hermoja, verisuonia ja lihaksia - keskellä kirjakasaa. Mielenkiintoinen aihe, joskin viime aikoina on ollut vetämätön olo. Ennen joululomaa olisi vielä viisi työtenttiä ja yksi iso lopputentti.

Aamulla on muuten melko yhdentekevää aukaiseeko verhoja, koska kampukselle lähtiessä on pimeää, samoin sieltä palatessa.

Noh, kyllä tässä jaksaa, kun ensi vuoden alkuun on tiedossa matka Ranskan alpeille. Viime käynnistä alpeilla on monen monituista vuotta. Ainakin vuosikymmen. Silloin jalassa oli vielä sukset ja pappa betalade. Siksipä olenkin koettanut haalia kasaan hieman lisäansioita, muun muassa suunnittelemalla paitagrafiikoita eri tahoille. Tuossa viimeisin.

Eikä tässä vielä kaikki. Aion ihan aikuisten oikeasti lähteä opiskelijavaihtoon ensi kesänä. Kolmeksi kuukaudeksi, Italiaan, kahden opiskelijakaverin kanssa. Odotan siis ensi kesää todella innoissani. Italiaa en osaa enempää kuin muutaman perusfraasin, ranskaa hieman, mutta eiköhän sitä alkeet pysty opettelemaan ennen lähtöä. Italialaisethan eivät kaikki osaa englantia, toisin kuin suomalaiset, jotka melkein kaikki hallitsevat edes alkeellisen tankeroenglannin.

Comeback

2006-10-08T17:43:00.000+03:00

Yli kuukausi viimeisimmästä merkinnästä? Ohoh. Pahoittelen. Olen ollut kiireinen ja kädet täynnä sen yhden jutun kanssa. Se taisi olla...opiskelu. Juu, sehän oli. Lisäksi tämän viikon alkupuolisko vierähti vieraalla paikkakunnalla tutustumassa terveyskeskuksen toimintaan. Pääsin keskiviikkona jopa häärimään leikkaussaliin miltei kolmen tunnin ajaksi. Päällä oli sellainen vihreä mikrokuituasu, myssy ja kasvomaski. Hih!

Noh, jottei menisi liikaa medisiinaksi, paidoistaan paremmin tunnettu Oddica tarjoaa kaunista kuvitusta sisältävän nettilehtisen. Simon Noynayn sivu 5 on hieno.

Musiikkipuolelta voisin suositella pimeneviä syysiltoja varten kolmea levyä:

1) Cut Chemistin The Audience Is Listening. Sain tietää Jurassic 5:n levyjukan sooloalbumista Applen iPod Nano -mainoksen kautta. Suosikkikappaleeni levyltä on The Garden -niminen biisi, jonka voi kuunnella kokonaan tämän kemistin kotisivuilla. Musiikkisoitin löytyy mankan kuvan vierestä.

2) Kasabianin Empire. Linkki bändin edeltävän levyn musiikkivideoon kappaleesta Club Foot. Vaikuttavaa. Kuulosti ensimmäisellä kuuntelulla aika lailla Kula Shakerilta, jonka luulin tehneen comebackin. Ei ollutkaan näin, mutta brittiläisiä silti kummatkin.

3) Foreign Exchangen Connected. Silkkisen pehmeää mustaa rytmimusiikkia. Linkki albumilla olevan kappaleen musiikkivideoon Sincere. Ei aivan vauvantekomusiikkia, muttei kaukana siitä.

Nyt voisi lähteä lenkille. Hei ensi kertaan.

Tiikereitä

2006-09-01T15:53:00.000+03:00

Kannan itseni niskasta näppäimistön ääreen ja teen nyt blogimerkinnän, vaikka pakolla. Tuntuu siltä, etten oikein osaa puhua muusta kuin opiskeluun liittyvistä asioista, sen verran intensiivisiä viimeiset kaksi viikkoa ovat kampuksella olleet. Oulussa alkaa lopuilla yliopisto-opiskelijoilla kurssit ensi viikon alusta. Ei vaikuta henkilökohtaisesti kovin paljoa, mutta eivätpähän lomaile linnanmaalaisetkaan.

Huomasin muuten juuri, etten ole katsonut televisiota kolmeen viikkoon. Pitäisi varmaan hankkia se pitempi kaapelijohto jossain vaiheessa. Luulevat lestadiolaiseksi kohta. Ja ainakin 20-vuotias Denonin stereovahvistin löi hanskat tiskiin. Eivät rakenna vahvistimia niin kuin ennen, mutta ei tuokaan kestänyt ikuisesti.

Perjantain makupalat: leikekuvien hypnotisoiva sarja, hölkkäävä tiikeri (yksi tällainen polkupyörää varten, kiitos), Gaston Caban veikeitä kuvituksia, 2500:n polaroidin musiikkivideo (Sia - Breathe Me). Sia tuttu monelle muun muassa Zero7:n levyjen vokalistina. Ja jos et ole vielä nähnyt, Tyger kannattaa katsoa.

Viikon mieleenpainuvin termi: häkkitiikerin oireyhtymä. Tiedäthän?

Lähden kohta Pendolinolla kohti Helsinkiä. Vieläkö stadi on kuin ennen?

Moving on up

2006-08-20T13:27:00.000+03:00

Jes, ensimmäinen viikko takana Suomen pohjoisimmassa suurkaupungissa. Täytyy sanoa, että aluksi alkoi ahdistaa keskustan pienuus, mutta nyt enemmän kaupunkia katuja ja kujia kiertäneenä Ouluhan on ihan mukavan kokoinen. Ja mikäs siinä, että katuja on vähemmän kuin pääkaupungissa - olen aina ollut huono muistamaan niiden nimiä. Täällä pystyy ajamaan polkupyörällä keskustassa, mikä ei tulisi kysymykseenkään Helsingissä. Sen olen myös huomannut, että täällä rakennukset ovat matalampia, noin keskimäärin. Kuulemani jutut oululaisten lupsakkuudesta ovat tähän asti pitäneet paikkansa, asuntotoimistossakin sai ilmaista jäätelöä.

Sain hankittua itselleni tehokkaamman työhevosen: iMac 20" 2GHz Intel Core Duo. Kaukosäädin on näppärä. Data läppäristä siirtyi iMaciin kätevästi, kunhan sain metsästettyä itselleni harvinaisen 6/6-pinnisen firewire-johdon. En ole edes jaksanut kytkeä ja virittää 21-tuumaista televisiota, sillä uudessa tietokoneessa on isompi näyttöpinta-ala. Ja laajakuva. Kelpaa katsella DVD-leffoja.

Flow 06 jäi tänä vuonna väliin. Ehkä, jos olisin muuttanut vähemmän kauas. Noh, oli miten oli, festivaalin tämänvuotisesta visuaalisesta ilmeestä on vastuussa Juuso Koponen. Retrotyyli, etenkin amerikkalainen 50-60-lukujen sellainen, on ollut taajassa käytössä kuvituspuolella parin viimeisen vuoden ajan. Mielestäni Koposen tyyli onnistuu silti olemaan freesi ja iloinen.

Sitten muutamia tulevia elokuvia, jotka olisin kiinnostunut näkemään:

The Science Of Sleep, Volver, Babel, Thank You For Smoking.

Tuo Gondryn uusin vaikuttaa aika mielettömältä. Luultavasti hyvin samantapainen kuin Eternal Sunshine Of The Spotless Mind, ainakin trailerin perusteella, mutta vielä asteen verran villimpi. Volverin olisin kiinnostunut näkemään jo sen ohjaajan takia.

Ruotsalaisen Embeen Mash Hits on musiikillisesti hymyilyttävä uutuus. Voit kuunnella teaserin levystä tästä. Tunnistatko kaikki lainatut kappaleet? Itse tunnistin, mutten pysty nimeämään kaikkia aivan näin suoralta kädeltä. Kuulostaa aika hyvältä.

Totuuksia

2006-08-08T10:16:00.000+03:00

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun vaihdoin pankissa rahaksi 1500 dollarin sekin. Jason Forrestin War Photographer on vuoden paras musiikkivideo tähänastisista, mutta OK Gon Here It Goes Again ei jää paljoa jälkeen. En linkitä juoksumattovideoon, koska sen on nähnyt kaikki. Stam1nan Uudet Kymmenen Käskyä on harvinaisen tiukka ja taidokas albumi. Olisi pitänyt hankkia se aikaisemmin. Sopii lenkille ja salille kuin nyrkki silmään, halonhakkuussa äkilliset rytmin vaihdokset saattavat aiheuttaa haavereita. Haluaisin kovasti Fatboyn, ja nimenomaan sellaisen mallia Marimekko Kaivo Red. Muutto on ensi viikonloppuna, hoidettavia asioita on vielä tusinan verran ja varmasti saman verran uudessa osoitteessa - joista en edes vielä tiedä.

Vader, nyt aiempaa mustempi

2006-07-26T23:24:00.000+03:00

Tämä videoklippi on niin hauska, että on katkaistava alati venyvä bloggaustauko ihan siksi. En ole vähään aikaan nauranut ääneen näin kovaa. Vader Sessions on editoitu kokoelma Darth Vaderin kohtauksia Tähtien Sodasta. Mustaa ritaria (ääni)näytteli James Earl Jones ja tässä hänen toisista elokuvistaan on napattu Vaderille uutta dialogia. Toimii.

Muuten olen muun muassa valmistellut muuttoa (byrokratia ja lomakkeiden täyttely eivät ole vahvimpia lajejani) ja lähettänyt ehdotuksia niin moneen t-paitakisaan, etten ole aivan varma kuinka moneen ja mihin. Flickr-tililtä löytyy muutama uusin. Käy vilkaisemassa. Yksi niistä on jo voittanut, mutta en saa vielä paljastaa mikä.

Vallilasta Välkkylään, 607 km

2006-07-13T22:32:00.000+03:00

Juu, olen sanojeni mittainen mies (ks. tämä aprillipäivänä kirjoitettu merkintä). Syy muuttoon on tosin opiskeluun liittyvä. Sitä ennen noin viikoksi mökille ja sen jälkeen neljän kaverin kanssa Helvetinjärvelle ja -kolulle. Rinkat selässä telttailemaan. Mökillä odottelee pelkän löhöilyn lisäksi muutama hanttihomma, koska minussa on kuulemma eniten puusepän vikaa meidän perheen jäsenistä. Tiedä nyt sitten. Ensi kuun puolivälissä Tervatehdas siirtää pääkonttorinsa Ouluun. Luulisi sopivan sekaan, eikös kaupungilla ole tervainen historia?

Jatkuva helle on tainnut pehmittää aivojani kuin aurinkoon jätettyä jäätelötuuttia. Tekstiä ei meinaa syntyä yrittämälläkään. Milloin on viimeksi satanut Helsingissä tai sen liepeillä?

Jalkapallosta, MM-turnauksesta pitäisi varmaan vetää jonkinlainen yhteenveto. Kannatin Saksaa ja Ranskaa. Kumpikaan ei voittanut - pettynyt olo vielä viime sunnuntaina muttei enää. Italian voitettua meni hommasta maku. Sääliksi melkein käy saksalaisia, kun kerran kyseessä oli kotikisat ja kova kannustus Mannschaftilta. Saksalaiset eivät HS:n artikkelin mukaan enää häpeä omaa lippuaan. Miksi pitäisi? Ei se mikään hakaristilippu sentään ole. Zidane, jonka selostajien puheen perusteella pitäisi käyttää rollaattoria, demosi finaalissa kuinka erimielisyydet hoidetaan Marseillen kaduilla. Temppu ihmetytti silloin tuoreeltaan, mutta pitäähän miehen kunniansa säilyttää. Oikeutettu pukkaus.

Lisää urheilusta: Jarkko Nieminen on pärjännyt hienosti viime aikojen tenniskisoissa. ATP-ranking (13) on aika huima suoritus - Pohjoismaiden listaykkönen, tietääkseni. Toivoisi Jakken voittavan meneillä olevan Synsam Swedish Openin. Huipulle on vielä matkaa, mutta top-kymppiin ei.

Kasaritimantti Miami Vicestä on tulossa uusi versio elokuvana à la Michael Mann, mutta ässämpi on aivan varmasti Reno 911!: Miami (traileri). Kyse on elokuvaformaattiin purkitettu pätkä loistavasta komediasarjasta.

Loma, tuoppi ja tervaaja

2006-06-19T19:52:00.000+03:00

Viimeisen viikon aikana olen: istunut terassilla hyvässä seurassa, palanut hieman muutamasta kohtaa kehoani (ei paha, punoitusta), syönyt kohtuuttomasti grilliruokaa, katsonut melkein kaikki esitetyt MM-jalkapallon alkusarjan ottelut, ottanut noin 200 valokuvaa kamerallani, sairastanut parin päivän kesäflunssan ja tänä aikana ehtinyt tyrkkäämään paita-ehdotuksen kansainväliseeen kisaan. Helleaalto saa veteläksi. Muiden tekemättömien töiden ohella nuo kuvat pitäisi purkaa kameran muistikortilta iPhotoon ja valikoida muutama Flickriin.

Takapihan nurmikolla pelataan juuri nyt lentopalloa. Siitä syntyvä melu kuuluu selvästi asuntooni, koska kuumuuden takia ikkunan on oltava auki. Palloilijat taputtavat jokseekin vähämielisesti jokaisen pelatun pallon jälkeen eli siinä vaiheessa kun pallo tipahtaa maahan. Hohhoijaa.

Simppeli kuuden minuutin ajastin, vaikkapa nuudelien keittoon (video).

Lasinen tuoppi - nerokasta? En ole aivan varma. Eivät ainakaan halkea pienestä puristuksesta, toisin kuin muoviset. Edelleen helppo pinota.

Toinen web-lehti, Ruby Mag. Klikkaa kohdasta 'current issue'. Kesäistä piirustus- ja valokuvataidetta. Ei paljoa luettavaa.

Lisäys: Tämän Wiredin artikkelin mukaan Thaimaasta löytyy todellista DIY-kulttuuria. Kuvia kannattaa vilkaista.

Monty Pythonin ystäville, tappajajänistohvelit. Missä pehmeä pyhä kranaatti?

Se Bow Wow Wowin biisi

2006-06-05T11:39:00.000+03:00

Viikon löytö, ehkä jopa koko kuukauden: Candy Magazine 02. Ilmainen e-zine pdf-muodossa, koko noin 50 MB. Hieman suomalaista Bulgaria-lehteä muistuttava herkullinen verkkoläpyskä. Säästän tämän ja luen pienissä annoksissa.

Ben Grasson räjähtävää taidetta.

Ohjelma, jolla simuloida punaviher- tai sinikeltasokeutta. Aika jännää nähdä, miltä punavihersokeiden maailma näyttää. Punainen ja vihreä toistuvat kumpikin kellertävän erilaisina sävyinä. Vain Mac OS X, pahoittelen. Kiitokset linkistä, Kalamuki.

Virtaus

2006-06-01T19:53:00.000+03:00

Kuuntelen juuri iTunesin, Denonin vahvistimen ja Grudigin kaiuttimien kautta Gnarls Barkleyn levyä St. Elsewhere. Gnarls Barkley -työnimen takaa löytyvät amerikkalaisduo Cee-Lo ja DJ Danger Mouse. Levy on kieltämättä erikoinen mutta freesi.

Flow -festivaalin '06 sivut ovat ylhäällä. Sivudesign on hyvin retroa. Noin ensisilmäyksellä ainakin lauantain Madlib + Wildchild ja Jazzanova sekä sunnuntain José González kiinnostavat. Flow '06 on siirtynyt täksi vuodeksi Hakaniemen Kaikukadulle (Flow-piha) ja Aleksanterinkadulle (Valkoinen sali), lisäksi osa ohjelmasta on Kuudes linja -klubilla. Harmi ettei samalle festivaalille saatu Zero 7 -yhtyettä. Heidän tuorein platta, The Garden, on aika loistava - ja levyllä vierailee useaan otteeseen edellä mainittu herra González.

Tervatehtaan uutiskynnyksen ylitti myös tieto Pirate Bayn ratsiasta. 50 poliisia, voitteko kuvitella? Eikö Ruotsissa ole enää oikeita rikollisia, joita pidättää?

Fußballfieber

2006-05-30T13:05:00.000+03:00

Reilun viikon päästä kesän kovin urheilutapahtuma potkaistaan käyntiin. Muistan bloganneeni viimeksi jalkapallosta vuoden 2004 EM-kisojen aikaan, jolloin Tervatehdas oli vielä jotain muuta. EM-kisat vei yllättäen Kreikka ja viimeisimmät MM-kisat Brasilia (2002), ei niin yllättävästi. En ole vielä valinnut itselleni suosikkijoukkuetta, ehkä kisojen edetessä esiin nousee maajoukkue, jonka inspiroiva pelaaminen saa kannattamaan. Joka tapauksessa raskas kuukausi edessä, johon sisältyy ainakin: satoja tunteja jalkapallon katsomista ja jälkipeliä, perslihasten treeniä, syömistä ja juomista.

Mixko (luen jatkuvasti Mikko) tarjoaa sopivasti jalkapalloaiheisia käyttöesineitä. Yksi tuollainen kulma-matto tänne ja heti.

Musiikin jakelu, nyt

2006-05-27T00:20:00.000+03:00

Meidät on ryöstetty! Tällä tavoin on otsikoitu Nyt-viikkoliitteen (Nro 21/2006) artikkeli, joka arvostelee avoimen kriittisesti CD-muotoisten musiikkilevyjen hintavuutta. Levyjen hinta on pysynyt jo pitkän aikaa samana, vaikka musiikkiteollisuudessa ja etenkin jakelussa on tapahtunut mullistuksia. Maagiseen 20 euron tietämillä olevaan hintaan ei ole vaikuttanut merkittävästi DVD-levyjen hintakehitys, mahdollisuus tilata levyjä edullisemmin ulkomailta tai bitteinä verkkomusiikkikaupoista kuten iTunes Music Store (iTMS).

Luettuani jutun, uutta tietoa minulle oli se, että jälleenmyyjän osuus levyn kokonaishinnasta on yli kolmannes. Lehden esimerkissä 22-23 euron CD:stä 10 euroa menee jälleenmyyjälle, ja tätä selitetään kustannuksilla, jotka tulevat muun muassa kauppapaikan ylläpidosta ja vuokrasta. Tämä ei selitä, miksi iTMS voi myydä levyn 9,90 eurolla ja kappaleen alle eurolla. Siellä tuotto jaetaan poikkeavan hinnoittelupolitiikan takia hieman eri tavalla. Virtuaalinen musiikkikauppa säästää vuokrassa, henkilökunnassa ja mainostuksessa, mutta joutuu silti maksamaan bittien siirtämisestä ja säilyttämisestä eikä toimi täysin automatisoidusti.

Itselläni on käynyt juuri kuten artikkelissa todetaan eli iPod-soittimen hankinnan myötä musiikin kuuntelu on lisääntynyt, samoin omistamani musiikin määrä on paisunut. Ostan kuitenkin enää harvoin levyjä fyysisessä muodossa. Uudesta musiikista suurin osa löytyy joko kannettavan tietokoneen tai iPodin sisuksista. Ostan DVD-elokuvia, koska siinä tuntuu saavan enemmän vastinetta rahalle. Aivan ehdottomasti artistin tulisi saada korvaus tekemästään työstä, mutta nykyinen malli, joka nojaa vahvasti levy-yhtiöihin, on mielestäni vanhentunut.

Piratismi nostaa karvaista päätään tässäkin jutussa. Esimerkiksi on otettu tämän vuoden helmikuussa Tuusulan käräjäoikeudessa tekijänoikeusrikoksista tuomittu Pekka Virtanen (nimi muutettu), joka sai maksettavakseen korvauksia ja sakkoja reilun 4000 euron edestä. Virtasen kotikoneelta oli löydetty satoja laittomia kappaleita, joita hän oli myös jakanut eteenpäin muille käyttäjille. Jos tämä on sama tapaus, josta muistan lukeneeni aiemmin, Virtasen tietokone oli takavarikoitu jonkin toisen rikoksen tutkinnan yhteydessä ja luvaton materiaali oli löydetty vasta jälkikäteen. Jos ei, millä tavalla viranomaiset olivat saaneet tietää asiasta, teleurkinnalla? Eikö ole olemassa suojaa, joka estää internet-yhteyden tarjoajia paljastamasta tietoliikennetietoja?

CD-levyjen korkeaa hintaa pidetään artikkelissa syynä sille, että "cd-levyjen myynti kutistuu ja laiton kopiointi lisääntyy". Musiikkiverkkokauppojen, jotka myyvät albumeja ja kappaleita järkevään hintaan, on todettu alentavan piratismia. Ainakin muualla kuin Suomessa. Miksei tästä voida ymmärtää, että ehkä fyysisten levyjen hintaa kannattaisi alentaa? Nyt-liitteen artikkelin kirjoittaja kysyy "Yrittääkö levyala tappaa itse itsensä?" - ehkä, hitaasti mutta varmasti. Muutoksia hinnoitteluun on tapahduttava, ennemmin tai myöhemmin.

***

Musiikkiverkkokaupoista puheenollen: En ole varmaan ainoa, joka huomasi kuinka Lordin euroviisukappale miehitti ainakin Suomen iTMS:n myytyjen biisien top-10:n. Mikä kutkuttavampaa, 'Hard Rock Hallelujah' nousi parhaimmistoon myös saman nettikaupan toisilla eurooppalaisilla versioilla, etenkin niissä maissa, joilta Suomi sai täydet 12 pistettä viisuissa. Kuinkahan pienillä muutoksilla näiden top-listojen sijoituksia muutetaan?

Kuuluuko?

2006-05-25T22:22:00.000+03:00

Kasan Jussi löysi tänään mielenkiintoisen uutisjutun englantilaisesta Metro-julkaisusta. Mitä ilmeisimmin tällä Metrolla ei ole yhteyttä Suomessakin ilmestyvään Metro-kaupunkilehteen. Jutun mukaan ostoskeskukset Englannissa käyttävät korkeataajuista ääntä, joka on noin 18 kilohertziä, karkoittamaan teinijengejä paikallisista Jumboista ja Selloista. Idea on se, että tarvitaan alle 20-vuotiaan korvat, tarkemmin kuulokyky, jotta tämän äänen kuulisi. Ikään kuin koirapilli ihmisille. Koirapillin vihellystä ei tosin kuule edes nuoret vaan pelkästään koirat.

Ihmisen kuulohaitari on keskimäärin 16 Hz - 20 000 Hz, iän karttuessa presbyakusia eli ikähuonokuuloisuus nakertaa etenkin välin yläpäästä, korkeista äänistä. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Mitenköhän on asian laita esimerkiksi pienten lasten ja vauvojen suhteen? Eikö ole aika ikävää, jos lastenrattaiden vaippahousu alkaa aina itkemään ostoksia tehdessä?

Ääniklipin 18 kHz:n piippaus-äänestä voi kuunnella täältä. Minä kuulin tuon, sekä kaiuttimista että kuulokkeilla. Luultavasti monet muutkin kahdenkymmenen ikävuoden rajapyykin ylittäneet kuulevat. Haluaako ostoskeskus karkoittaa minut, potentiaalisen asiakkaan, jolla on ostokykyä? Toimiikohan tämä edes nykynuorisoon, joka rappioittaa kuuloaan tehokkaasti iPodien sun muiden MP3-soittimien kanssa? Kuuntelen minäkin, mutta sentään järkevällä voluumilla.

Uutisjutussa mainittiin vielä, että koululaiset ovat keksineet käyttää iäkkäämmille kuulumatonta piippausta soittoäänenä. Tällä tavoin tekstiviestejä voi lähettää kaverille kesken koulutunnin. Tästä tuli mieleen ne hälyttimet, joita Suomessa kokeiltiin silloin, kun matkapuhelimet alkoivat yleistyä nuorison keskuudessa. Hälytin vilkutti aina punaista merkkivaloa, kun se havaitsi kännykkätoimintaa.

Nike + Apple

2006-05-23T20:16:00.000+03:00

Urheiluvälinevalmistaja Nike ja Tervatehtaan suosikkihedelmäfirma Apple löivät hynttyyt yhteen, tuloksena näin alkajaisiksi Nike+iPod Sport Kit. Mistään mullistavasta ei ole kyse, paketti tekee suunnilleen saman kuin Polarin sykemittari-kenkä-combo. Idea on se, että kengässä oleva pieni lähetin antaa vastaanottimelle signaalin joka kerta kun kenkä tömähtää maahan tai saa riittävästi kiihtyvyyttä. En ole varma kumpaa menetelmää Niken malli käyttää, mutta veikkaisin, että jälkimmäistä. Vastaanotin voi olla valmistajan rannekellossa, rinnalle asetettavassa sykemittarissa tai kuten Niken tapauksessa, lisäkappaleessa iPod Nanon alaosassa.

Nike on aiemminkin kokeillut samanlaista yhteisyritystä elektroniikkavalmistajien kanssa, mutta tuotteet ovat olleet kautta linjan tylsiä eikä Swoosh-logon lisääminen Philipsin taskuradioon tee siitä soveltuvampaa urheiluun. Eivätkä menneet kaupaksi. Tämän kanssa käynee toisin, veikkaisin.

Tällaisten askelia ja askelnopeutta mittaavien laitteiden tarkkuus on aina vähän kyseenalainen, mutta Nike+iPod Sport Kitin kerrotaan voivan mitata ainakin juoksulenkin pituutta, kulutettua aikaa, vauhtia sekä poltetut kilojoulet. Musiikkisoittimen näytölle ilmestyy näitä varten erityinen valikko, ja juoksija saa väliaikatietoja auditiivisesti kuulokkeiden kautta. Lenkin jälkeen juoksulla kerätyn datan voin siirtää tietokoneelleen ja muuttaa tilastoiksi. Luin tiedotetta tuotteesta ja luulin aluksi, että iPod Nanoa voisi ohjata puheella: säätää äänenvoimakkuutta, vaihtaa kappaletta ja albumia. Noh, ei pysty - mutta tämä olisi aika hieno ominaisuus, joskin saattaisivat luulla pururadalla itsekseen höpötteleväksi hulluksi. Ja miksei tässä setissä ole langattomia Bluetooth-nappikuulokkeita? Bluetoothin olisi voinut laittaa kätevästi siihen lisäkappaleeseen.

Itsekin lenkkeilevänä tuolle matkamittarille olisi käyttöä. Samalla tulisi summattua juoksukilometrit läppärille. En ikinä jaksa kirjoittaa niitä ylös.

Tarinankertojat

2006-05-22T22:52:00.000+03:00

Schlagereista sanon sen verran, että pervessillä tavalla Suomen ensimmäinen viisuvoitto Lordilla on täysin järkeenkäypää.

Päivän hupaisin animaatio on Three Legged Legsin Humans. Puita ahmivat jättiläisrobotit ovat mahtavia.

Surrealismia à la Platinum.

Toisenlaisia kuvia osoitteessa selfnonself.org.

Kuulokkeissa soi Wolfmotherin esikoislevy. Musiikin perusteella bändin jäsenet elävät väärällä vuosikymmenellä, mutta levy rokkaa silti. Psykedeelisesti. Myös Eagles Of Death Metallin kaksi levyä (1, 2) ovat olleet tehosoitossa iTunesissa. Ja Hard-Fi.

Lisätään edellisiin vielä The Raconteurs. Hieno webbisivu. Sanakirjan mukaan raconteur on suomeksi tarinankertoja.

Lisäys: Tuossa vielä Wolfmotherin video kappaleelle Mind's Eye. Ja on se hienoa, että Lordi ja Suomi voitti Euroviisuissa.

Työpöytä

2006-05-18T19:41:00.000+03:00

Tältä näyttää juuri nyt, idea Skrubulta. Työpöydän ulkoinen asema, 'Grafiitti', on tämä ja taustakuva täältä. Yläpalkista saattaa huomata, että olen Quicksilverin käyttäjä. Suosittelen sitä varauksetta. Muista samaan meemiin osallistuneista kumiveneilijällä on aika hyvä työpöytä.

***

Minua hämmästyttää se, kuinka paljon Tervatehtaasta on haettu Googlen yms. kautta Kummelin Panomiestä. Pelkästään tuota sanaparin jälkimmäistä 52 kertaa. Millä tavalla voisin vastata tähän kysyntään? Siirtämällä Kummeli-DVD:ltä tietokoneelle ja YouTubeen? Hups, se en ollut minä.

Vloggaus?

2006-05-17T19:30:00.000+03:00

Vlog on yhdistelmä sanoista video ja blog. Videobloggaus ei ole mikään uusi ilmiö ja vlogeja löytyy varmasti pilvin pimein. Mutta hyvien sellaisten löytäminen on jo hivenen hankalampaa, tämä luultavasti siksi, että vloggaaminen itsessään on vaativampaa puuhaa. Tarvitaan välineet julkaisuun, eikä tekijä oikein voi piiloutua näppäimistön taakse anonyyminä. Olettaisin, että kynnys aloittamiseen on muutenkin korkeampi kuin perusblogin kanssa.

Ensimmäinen videoblogi, joka herätti kiinnostuksen, oli Rocketboom. Nykyisin mallikkaasti tuotettu, joskus jopa hauska. Pidän Rocketboomia eräänlaisena visuaalisena boingboing.net -sivun versiona. Juontaja on mieskatsojille silmänruokaa. Erittäin suosittu.

Henkilökohtainen suosikkini on Ze Frankin The Show. Ze on nero, mitä tulee komiikkaan. Aloin seuraamaan The Showta muutama viikko sitten - katsoin samantien kaikki aiemmat jaksot. Tämän joutuu ehkä tekemään, koska jotkin Zen jutuista ovat melkoisen sisäänpäinlämpeneviä. The Show alkoi tämän vuoden maaliskuun puolivälissä.

Julkkikset ovat myös löytäneen tämän viestintämuodon. Daryl Hannahin videoblogi saattaa olla uraauurtava, mutta samalla liiassa määrin puunhalailua omaan makuuni. Katsoin sen sijaan Kill Billin toisen osan DVD:ltä. Oih, Kill Bill Volume 1-2, kyllästynkö koskaan katseluusi?

Tiistai on linkkejä täynnä

2006-05-16T18:30:00.000+03:00

Apple julkaisi MacBookin, valkoisena ja mustana. Musta 'väri' on tyylikäs ja samalla keino erottautua malliston karvalakkimalleista, joskin siitä tulee erehdyttävästi mieleen vanha PowerBook (Pismo) - tiedäthän, sellainen kuminen ja pullea.

Al Gore pitää puheen kansalaisilleen (via Bildligt Talat, entinen Knarka). Sama herra on myös kiinnostunut maapallon lämpenevistä keleistä, linkki elokuvan traileriin. Onko olemassa toista leffaa, jonka pääosassa on PowerPoint -esitys? Hyh, käyttäisi edes Keynotea. Toisaalta, ehkä käyttääkin, onhan Gore saman hedelmäyhtiön hallituksen puhemies.

Lumen on hieno öljylamppu. Ottaisin ehkä bonsain tai sen jossa haukkoja.

Shane Hillman on vekkuli kuvittaja.

FM-radio + tyyny = tyynyradio. Naturligtvis.

Nintendo Wii -esittelyvideo. Pelaamisen tulevaisuus - vai käykö kuten alkuperäisen Nintendon ja eräiden sen yleisurheilupelien kanssa, että pitää vatkata ja naputella sormet ja ranteet kramppiin?

Ruotsalaisen vaatemerkin matkaopas. Mukana Suomen ruotsinlaivat (kohdassa Finland Ferries), jonka kuvasarjassa ulkomaalaisen näköinen heppu on saada turpaansa, öh, pohjoismaalaisen näköiseltä jurriselta karpaasilta. Tarkkanäköistä. Käsittää myös vessanpyttyyn oksentamista ja hytin sängylle sammumisen.

Hälsningar från Lahtis!

2006-05-10T22:23:00.001+03:00

Ah, Lahti. Tuo korkeateknologian etulinjassa puskeva perinteikäs urheilukaupunki. Ei omaa yliopistoa, korkeintaan muiden haarakonttoreita*, mutta silti jotain mitä ei edes Helsingillä. Nimittäin "kaupunginlaajuinen" langaton verkko, joka on kaikille ilmaiseksi käytössä. Mastonet on ollut pystyssä vuoden 2005 paikkeilta lähtien ja laajenee edelleen.

Pitihän sitä testata, omistaahan Tervatehdas Oy loma-asunnon ko. paikkakunnalla. Testilaitteena tuorehko Applen iBook, vakiovarusteisella sisäisellä Airport Express -kortilla ja antennilla. Katsoin etukäteen Mastonetin sivuilta tukiasemien sijaintia. Kartan mukaan lähellä olevien tukiasemien kantaman tulisi kattaa loma-asuntokin.

Ensin oman asunnon parvekkeelta (rakennus kuvassa) - ei toimi, tarjoaa viereisen hotellin maksullista verkkoa. Kattoterassillapa toimi, tosin paikka ei tarjoa kunnon tuulen- tai sateensuojaa. Ja yhteys oli heikko, vain pari palkkia. Sää oli testaushetkellä aurinkoinen ja pilvetön. Muutaman korttelin päässä olevan ala-asteen pihalla Mastonet ei toiminut, eikä toisessa suunnassa olevan puiston penkeillä, linja-autoaseman lähistöllä. Hieman matkaa talsittuani Lahden Lyseon lukion pihalla tärppäsi. Melko nopea yhteys, ei katkeilua kesken surffailun. Hienoa. Aleksanterinkadun, joka on Lahden keskustan halkaiseva pääkatu, alussa on pieni kahvila, jossa Mastonet saattaa toimia. Suuntaan kannettavani kanssa seuraavalla kerralla sinne.

Tai sitten väsään iBookkiin metallisesta viivottimesta ja rautalangasta tehokkaamman antennin, jotta voin netteillä suoraan omalta parvekkeelta.

*Lahdessa majaansa pitää mm. Tampereen Yliopiston Rokotetutkimuskeskus. Tamperelaiset tökkivät neuloilla näemmä mieluummin lahtelaisia kuin omiaansa.

Lost, ARG

2006-05-08T17:42:00.000+03:00

Samalla kun Suomessa esitetään vielä Lostin ensimmäisen kauden jaksoja, Yhdysvalloissa sarjan toinen kausi lähestyy finaaliaan. On yleisessä tiedossa, että Lostin fanit ovat keskivertokatsojaa taipuvaisempia pyörittelemään ohjelman aiheita päässään vielä lopputekstien pyörittyä. Tämä ei ole mikään ihme, sillä koko sarja on kuin yksi suuri arvoitus. Verkko on pullollaan keskustelufoorumeja, joilla puidaan salaliittoteorioita, piilotettuja viestejä ja ylipäätänsä jonkinlaista selitystä kummallisille tapahtumille. Entä kun sarja jää kesäksi tauolle? Analysoivatko kaikkein fanaattisimmat katsojat syksyyn asti toisen tuotantokauden käänteitä?

Ei tarvitse. Lost on saanut oman ARGin (Alternate Reality Game). Wikin artikkeli kattaa aiheen huolellisesti. Seurasin vuonna 2004 Halo 2:n kampanjaan liittyvän ARGin (I love bees) alusta loppuun. Se ainakin oli mielenkiintoinen kokemus ja lopulta palkitseva.

I love bees -pelin päätyttyä tekijäksi paljastui 42 Entertainment ja mitä olen nähnyt Lostin ARGista, saattavat samat tyypit olla asialla tälläkin kerralla. Luvassa voi olla puhelinsoittoja salasanoilla Hanso Foundationin työntekijöille - jopa Alvar Hansolle itselleen - sekä haikujen ja piiloviestien etsimistä kuvatiedostojen sisältä. Kaikkein eniten roolipelistä saa irti jos viitsii heittäytyä täysillä mukaan. Olisi villiä, mikäli Suomessakin järjestettäisiin sama ARG. Ensimmäinen Nokia Game oli kaiketi sekin ARG, mutta vaikutti laimealta ja oli kilpailu, toisin kuin muut ARgit yleensä. En ole seurannut uudempia Nokia Gameja.

Mistä Lostin ARGiin? No tietysti osoitteesta thehansofoundation.org. Jos omat älynystyrät eivät riitä, apua löytyy täältä.

Whatcha wearing? -meemi

2006-05-06T11:09:00.000+03:00

Osallistutaan, kun kerran virallisesti haastettiin. Virallisuus on toinen nimeni.

Ohjeet:
Kaikki mitä tarttuu mukaasi mikäli nyt heti välittömästi nouset siitä ylös. Merkki ja laji. Ei liene edes vaikeaa.

Päällä:

Harmaa T-paita, DIY
Tummanruskeat sammarit Jack & Jonesilta
Khakinvärinen US Housujen vyö, Varustelekasta
Kello ruskealla nahkarannekkeella, Zero, Axcent of Scandinavia

Tällä hetkellä jalassa CATin mustat sukat, mutta jos jotkin kengät pitäisi vetäistä jalkaan, ne olisivat luultavasti Nike Elitet, joista pidän todella paljon.

Taskuissa:

Musta lompakko, italialaista nahkaa - mutta oikeasti haluaisin gasellinnahkaisen lompakon
Valkoinen Apple (Video) iPod, 30Gt
Grafiitinvärinen Nokia 7250i

Haastan meemiin Tommin ja Jussin.

***

Oletko jo nähnyt Teräsmiehen paluun uusimman trailerin? Megakallis elokuva vaikuttaa trailerin perusteella kelvolliselta popcorn-kesäleffalta, tosin Lois Lanen naperon lisääminen elokuvaan särähtää korvaan ja vaikuttaa keinotekoiselta. Kevin Spacey on taitava näyttelijä, mutta itselläni Lex Luthorin hahmo personoituu siinä määrin Gene Hackmaniin, etten ehkä pysty näkemään ketään muuta samassa hahmossa. Oli sitten kuinka taitava tahansa.

Saakohan uusi Teräsmiehen näyttelijä, Brandon Routh, pahaa karmaa roolin esittämisestä?

Teräsmies on ihan ok, mutta enemmän minua kiinnostaa joko kehuttu Brick tai Lynchin jänikset. Lukas Haasia en ole nähnyt valkokankaalla tai tv-ruudussa sitten Todistajan.

Se on minun!

2006-05-05T14:11:00.000+03:00

Siis portfolio. Tällä kertaa en esittele muiden töitä vaan omiani. Kaavin kokoon tuoreempaa materiaalia - jota olikin kertynyt jonkin verran, paljon jäi vielä yli - ja uudistin koko sivun rakennetta enemmän oikean portfolion suuntaan. Kysymykset sekä risut ja ruusut ovat tervetulleita kommenttilaatikkoon. Saa linkittää.

Tästä vuoden 2006 portfolioon.

Viisi kappaletta

2006-04-29T00:10:00.000+03:00

Lisäsin pitkästä aikaa vilkuttimeen (lue flickr) muutaman uuden kuvan. Ei mitään ihmeellistä, kunhan kävin kiertelemässä Keski-Pasilassa ja hieman Vallilassa, FZ30 mukana. Hieno sää innosti tähän, ja kotiin päästyäni huomasin jopa ruskettuneeni ihan vähän. Ainakin iho punoittaa pikkaisen. Ei sille mitään mahda, kevät on koittanut ja kohta kesä. Auringonpaisteessa Pasilasta paljastui sellaista karua kauneutta, jota en ollut aiemmin pannut merkille - ja jota on sanoin vaikeata kuvailla.

Käykää katsomassa.

Kuvia ja äänimaisemia

2006-04-24T22:51:00.000+03:00

Monen mutkan kautta päädyin Desktopography 02 -sivulle, tavallaan hieman vahingossa, mutta olenpa onnellinen, että näin tein. Tällä sivulla on - kuinka tämän nyt sanoisi ilman vähättelevää ilmausta - hienoimmat taustakuvat, jotka olen tähän asti nähnyt. Se on paljon sanottu se. Etusivun kauniita kuvia ei kuitenkaan voi vielä ladata, vaan on tyydyttävä 01:n satoon (täällä) ja odotettava kieli pitkällä uudempia. Desktopography 01 on myös lataamisen arvoinen.

Tuollaisesta joukosta on vaikea rajata suosikkeja, mutta sanoisin, että Dekker Sladen SN.E:ssä ja Oscar Maian Brisassa on sitä jotain. Myös Vincent Hernandezin Breaking The Foundation on komea. Pienellä salapoliisityöllä voi löytää joitakin näistä jo nyt. SN.E on tällä hetkellä työpöydän kuvanani.

Eteerisien kuvien kaveriksi suosittelen M83:n levyä Before The Dawn Heals Us. Vaikuttava platta.

Päivitys: Joko minulla on pälvisokeutta tai jotain muuta, mutta kuten kommenttilaatikossa huomautettiin, kaikki Desktopography 02:n tiedostot voi ladata jo nyt siitä kohdasta download, joka siis on jokaisen kuvan oikealla puolella.

Ilmaista musiikkia, taas

2006-04-18T20:57:00.000+03:00

Mainitsin taannoin blogimerkinnässäni suomalaisesta Elekrep -elokuvasta. Kaikki pätkän nähneet saattavat olla samaa mieltä, musiikkimieltymyksistä riippuen, että siinä on harvinaisen korkeatasoiset musiikit. Katsoin tänään tuon lumilautailutuotoksen uudestaan ja vielä lopusta keiden artistien tuotoksia oli käytetty. Näitä olivat Comfort Fit, Aleksi Virta ja DJ Gabro & Frankly Irrational.

Ensinnäkin, Aleksi Virran kappaleen Dragons ja koko levyn, jolta kyseinen kappale löytyy, voi ladata ilmaiseksi sekä laillisesti täältä. Kansikuvineen kaikkineen. Musiikki on nopeasti kuvailtuna instrumentaalista funk-jazz-hip hoppia. Jos ranskalainen artisti nimeltä Chris Joss kuulostaa tutulta, voisi jopa sanoa, että hänen ja Virran musiikissa on yhtäläisyyksiä.

DJ Gabro & Frankly Irrational -duon EP:stä on pulitettava euroja, mutta makuun pääsee klikkaamalla tästä.

Comfort Fitin The Hunt -kappaleen etsintä tyssää levy-yhtiön sivulle.

Deutschland in da house

2006-04-17T10:10:00.000+03:00

Peter Stormare on ruotsalainen näyttelijä, jolle siunaantuu elokuvista usein sivuosat. Näistä liioitellun erikoislaatuisista hahmoista hän on myös tuttu suurelle yleisölle. Vai mitä sanotte hänen panoksestaan elokuvissa Fargo, Minority Report ja Grimmin veljekset? Näissä Volkswagenin mainoksissa, joita en ole nähnyt pyörivän Suomessa, Stormaren rooli on saksalaisen Xzibitin vastineen esittäminen. Xzibit (oikealta nimeltään Alvin Joiner) on MTV:n suositun Pimp My Ride -ohjelman juontaja. Unpimp my auto -mainoksia löytyy Youtubesta kolme kappaletta. Mainokset eivät välttämättä toimisi, jos Stormare ei vetäisi niin reilusti överiksi - mutta onneksi niin tekee. Kuten yleensä.

Jos minun pitäisi suositella tässä kuussa vain yhtä levyä, se olisi luultavasti Aceyalone & RJD2 - Magnificent City.

ARS 06 ei ole arsesta

2006-04-13T16:13:00.000+03:00

Kävin eilen viettämässä noin kolme tuntia Kiasman ARS 06 -näyttelyssä. Lähdin näyttelyyn tietyin varauksin, koska se oli saanut paljon julkisuutta ns. shokeeraavuutensa takia. Monesti pidän tällaista shokkitaktiikkaa eräänlaisena temppuna, jolla ihmisiä vedetään katsomaan (nyky)taidetta. Ja mikäs siinä sinänsä, taidenäyttelyissä kävijöitä ei ole missään nimessä liikaa. Mutta taannoinen kissantappovideo - en tiedä onko se taidetta ollenkaan.

Toki ARS 06 sisälsi muutamia töitä, joiden ensisijainen tehtävä oli kohahduttaa, mutta myös ainakin puolentusinaa oikeasti hienoa taideteosta, joiden merkitysten ja sanoman sijaan kiinnitin ehkä liikaa huomiota käytettyyn tekniikkaan ja siihen, kuinka kauan teoksen tekemisessä on kestänyt. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen itsekin joskus muutaman kuvan piirtänyt. Öhöm.

Muutama poiminta ARS 06:n sadosta: Charles Sandisonin Sykli I, Kent Henricksenin kangastaulut ja AES+F -kollektiivin Viimeinen kapina (1, 2). Eivät kohahduttavia vaan hämmästyttäviä. Jos sinulla on mahdollisuus käydä tässä näyttelyssä, suosittelen sen tekemään. Luvassa on ainakin vaihtelua, jos ei muuta.

Kuin kaksi marjaa

2006-04-10T09:25:00.000+03:00

Tomi Lähdesmäki ja Nigel Dennis. Pidän kummankin töistä. Kiistämättä ovat taitavia.

Zug.comin John Hargrave on tehnyt hauskoja piloja jo useamman vuoden, muun muassa allekirjoittamalla luottokorttikuitteihin älyttömyyksiä ja nyt sama mies pilaili Michael Jacksonin kustannuksella. Kannattaa lukea.

Ja tällainen hillittömän tyylikäs kone sopisi paremmin kuin hyvin Tervatehtaan pääkonttorin tiloihin. Mac Mini lampun sisään?

Uutta, lyhyesti

2006-04-05T16:54:00.000+03:00

Laitoin pystyyn Teepaitablogin, käykää vilkuilemassa ja kommentoimassa.

Hiljattain kirjamerkittyjä: We Heart Prints, Alexandre Orion ja Kairon sulttaani. Tuosta viimeisestä - seuraan mielenkiinnolla, mitä ne TaiKkilaiset puuhailevat. Ja onhan blogi Eläintarhan hengenheimolainen.

Päivitys: Eikös se aprillipäivä mennyt jo? Kyllähän tätä on harrastettu jo aiemmin, mutta oikein virallisesti?

Kuuntele tätä, osa 5

2006-04-02T15:46:00.000+03:00

Tätä on Tervatehtaassa hakujen perusteella kaivattu ja nyt sitä on jälleen tarjolla: ilmaista ladattavaa musiikkia. Luxux en uunituore Top Billin' (ylin miksaus) sekoittaa kaiken mahdollisen, mutta se sheikkaa. Bassoa kovemmalle. Ihmeen hyvin esimerkiksi Bloc Party mahtuu kaiken elektron, hip hopin ja boogien sekaan.

Luxuxella on toinenkin uutuus, ja Home Cookin' -sivulta löytyy miksaus n:ro 24 - Kasan Jussi ehätti bloggaamaan kummastakin.

Tervikselle hyvin tuttu Automusik.net lataa tällä kertaa kummatkin piiput ja ampuu tuplana. Automusikin Gearbox 07 (1 ja 2) löytyvät etusivun alalaidasta.

Jos nämä eivät riitä, suosittelen hankkimaan Annien DJ-Kicks -levyn. Se ei valitettavasti ole ilmainen. Tältä todella hyvältä levyltä löytyy myös Luxuxen tuoreimman miksauksen Le Tigren biisi Nanny Nanny Boo Boo, hieman eri remiksauksena tosin. DJ-Kicks sai innostumaan norjalaisesta Datarockista.

Muutoksia

2006-04-01T13:56:00.000+03:00

Jos totta puhutaan, näytän juuri nyt aika lailla samalta kuin Micheal Jackson Thriller -videossa. Siis siinä vaiheessa, jossa hän muuttuu eläväksi kuolleeksi. Pitäisi varmaan vähän ryhdistäytyä.

Niin ja muutan tämän vuoden aikana Ouluun. Helsinki ei oikein nappaa enää. Onko se tosiaan niin paskakaupunni kuin puhutaan? Sama kaupunki äänestettiin taannoin HS:n Nyt-liitteessä Suomen parhaaksi, ja onhan siellä tietääkseni paljon luovaa väkeä. Taiteilijoita, rokkareita jne. Sama meri-ilmasto kummassakin.

’Allo ’Allo

2006-03-31T15:39:00.000+03:00

Tänään se tömpsähti postiluukusta. Jotain keltaista. Ei, kyseessä ei ole Eniron kolmiosainen (ja -kiloinen) puhelinluettelosarja, se tuli jo toissapäivänä. Tulivat muuten todella tarpeeseen, kun tämän vuoden luettelot on jo Fonectalta. Mutta kyse on biannuaalista Galniksen esitteestä. Eikun selaamaan.

Nämä saatan käydä ostamassa: Sandisk 512MB - muistikortti (s. 46), Maanalainen armeija DVD-paketti (s. 49), Klubi-tyynyliina (s. 100, hieno) ja italialaista Bon Bon -jäätelöä (s. 114, herkullista). Viime kertana tällaista.

Muutama huomiota esineistä, joita en osta: Fujitsu-Siemens -näyttö (s. 46), sarjamerkiltään Scaleoview C19-1W. Tällaista ei löytynyt mistään, onkohan painovirhepaholainen iskenyt ja kyse onkin Scaleoview W19-1:stä? Mikäli kyse on jälkimmäisestä näytöstä - hinta ei ole paha, mutta omaan käyttööni kontrasti ja pikselimäärä per ala ei oikein riitä. Värintoistosta en osaa sanoa. Ihan kivan näköinen näyttö muuten.

One wayssa (Van veissä?) myynnissä Asicsin Onitsuka Tiger -tossuja (s. 54) kohtuullisen edullisesti, mutta värivaihtoehdot ovat aika tylsät. Miksi nykyään kaikki sneakerit ovat valkoisia?

Audioline WT-50 -radiopuhelinparin (s. 28) tuotekuvaus, "Radiopuhelinparin kantama jopa 3 km. Puhelut ilmaisia." saa nauramaan - milloin radiopuhelimen käyttö on tarvinnut operaattoria ja näin ollut maksullinen?

Eikä enää Burberryä, please!

Jokapäiväinen piristyksemme

2006-03-29T16:52:00.000+03:00

Pintistä lukiessani aloin miettimään kaikkia niitä kofeiinipitoisia litkuja, joita on tullut kitattua kurkusta alas. Tässä muutama.

Kahvi: Tehokas piriste, joka kuulemma säilyttää tehonsa, mikäli juo päivittäinen kaksi normaalikokoista kuppia tai vähemmän. Peruskahvia tulee nykyisin juotua "hätätilanteessa". Erikoiskahveista juon mieluiten lattea. Tiedän todella paljon ihmisiä, joilla on fysikaalinen addiktio kahviin.

Tee: Nykyinen suosikkini, ja nimenomaan vihreä tee. Suurin osa kaupassa myytävästä teestä on mustaa teetä, joskus jopa vihreän teen nimellä myyty onkin mustaa teetä. Ero löytyy käsittelytavoista. Jos vihreä on broilerinrintaa, mustaa voisi verrata McNugetteihin. Vihreän teen terveysvaikutuksista on tiedetty jo pitkään (sis. mm. antioksidantteja). Teessä on haudutettuna vähemmän kofeiinia kuin kahvissa ja sen piristävä vaikutus on hieman vähäisempi, joskin pitkäkestoisempi. Kahvi piristää nopeana piikkinä, tee vaikuttaa hitaammin. En ole varma, mutta empiirisesti tuntuisi, ettei teestä tule samalla tavalla vieroitusoireita kuten kahvista.

Kolajuomat: Olen koettanut juoda näitä mahdollisimman vähän. Hapan sokerivesi tekee ikävästi hallaa hampaille. Pepsi Maxissa on tietääkseni eniten kofeiinia kolajuomista.

Energiajuomat: Aika lailla samaa tavaraa kuin edellinen ryhmä, paitsi että sisältävät usein vitamiineja (lähinnä eri B-vitamiineja), tauriinia ja guaranaa yms. lisäaineita. Onko tauriinin tehosta tieteellisiä todisteita? Energiajuomat piristävät, mutta tuntuu, että näitä juotua aineenvaihdunta toimii vähän liiankin hyvin. Toimivat varmaan dieettijuomina.

ja lisätään vielä

Kofeiinitabletit: En ole testannut henkilökohtaisesti. Muistan parin kaverin napanneen näitä YO-kirjoituksiin lukiessa ja toisena kertana Ilosaarirokissa. Mitä voi sanoa...kofeiini on myrkky, LD50-annos rotalla: 192 mg/kg (LD50 = puolet koe-eläimistä kuoli - niin, ihmisillä tätä ei ole testattu).

Olen palkoväkeä

2006-03-27T11:10:00.000+03:00

Viime heinäkuussa kirjoitin kiinnostuksestani hankkia MD-soittimen korvaajaksi kiintolevyllinen mp3-soitin. Päädyin iPodiin, osittain mac-käyttäjyyteni takia ja koska tiesin soittimen ja musiikkiohjelman, iTunesin, toimivan saumattomammin yhdessä kuin muut. Ja kas, vuoden loppuun mennessä omistin 30 gigatavun video-iPodin, joka oli juuri sopivasti ilmestynyt ennen hankintaa. Tämä oli Applen viides versio suositusta laitteesta.

Heinäkuussa läppärini kovalevyltä löytyi 3210 musiikkikappaletta, tähän päivään mennessä tuo luku oli turvonnut jo peräti 4779 biisiin. Soittimeen olen tähän mennessä ladannut valikoidusti 2116 kappaletta, ja 28 videota. Toisin kuin tässä Köyttöliittymäblogin esimerkissä, omalta soittimeltani löytyy vain ensimmäiset tuotantokaudet Deadwoodista ja Battlestar Galacticasta, sekä kolme musiikkivideota. Oikeastaan musiikkialbumien näyttäminen saa punastelemaan enemmän, sillä niiden joukosta löytyy yksi tai kaksi sellaista, jotka eivät varsinaisesti pönkitä maskuliinisuuttani. Puolustukseksi sanottakoon, että koetan kuunnella musiikkia monipuolisesti.

Mutta käytöstä. Olenko ollut tyytyväinen valkoiseen soittimeeni? Ainakin 90 prosenttisesti. Lenkille en osaa enää mennä ilman nappeja korvilla. Musiikkia on mukava kuunnella keskustassa pyöriessä, matkalla kampukselle tai matkustaessa lähijunilla. Täydellisestä jäävät 10 prosenttia tulevat lähinnä iPodin standardikuulokkeista, jotka eivät ole erityisen hyvät - olen harkinnut Shuren tai vastaavan ns. In-Ear -kuulokkeiden hankkimista. Pidän äänenvoimakkuutta korkeintaan kolmasosana maksimista. Yleensä tämä riittää aivan hyvin. En koskaan täydellä äänenvoimakkuudella. Jos kolmasosa ei riitä, esimerkiksi taustahälyn takia, en sitten kuuntele. Tällä tavalla säästää kuuloaan. Tekee oikeasti pahaa, kun jotkut pitävät iPodiaan tai muuta musiikkisoitintaan niin kovalla, että pystyy tunnistamaan biisin, vaikka napit ovat jonkun toisen korvilla. Hello pysyvä kuulonalenema!

Ylläolevassa kuvassa näkyy paketissa mukana tullut pehmytkotelo soittimelle. Tämä on ensimmäinen omistamani iPod, joten en osaa sanoa naarmuuntuuko tämä sen helpommin kuin aiemmat iteraatiot, mutta kyllä tuo suojus on ollut tarpeen ja onkin aina käytössä. Etupuolella on näytön kohdalla pari aivan pientä naarmua, ei kovin syvää. En sanoisi, että niistä on merkittävää haittaa kappaleita selaillessa tai videoita katsoessa.

Asiaan liittyviä huhupuheita: Applelta on kuulemma tulossa kohtapuoliin (ehkä) aito video-iPod paljon isommalla näytöllä ja Bluetooth-kuulokkeilla. Noista kuulokkeista. Mikä idea on langattomissa kuulokkeissa, eikö iPodin käytössä ole ainakin osittain tarkoitus esitellä valkoisia, trendikkäitä johdollisia kuulokkeita? Noh, joskus roikkuva johto tarttuu liikkuessa johonkin ulokkeeseen ja samalla napit kiskoutuvat yhtäaikaa korvakäytävistä. Kaikille, joille näin on käynyt, tietävät miltä se tuntuu. Kyllä, ei kauhean mukavalta.

Raskain metalli

2006-03-24T15:21:00.000+02:00

Presstube (mainittu aiemmin Tervatehtaassa) tarjoaa viikon päätteeksi ambient-videotaide-pläjäyksen. Tällä on hyvä ottaa arkena kertynyt turha kiire pois. Etusivulla näkyvät videokaappaukset ovat mahtavia, voisin ottaa niistä yhden jos toisenkin suurena vedoksena seinälleni. Tajutonta kamaa.

James Jean on samaten vanha tuttu kaikkein tarkkaavaisimmille lukijoille - nyt hänellä on myös mm. työvaiheita esittelevä ehta blogi: Process Recess. Ehdottomasti inspiroivaa.

Niin, ja suosittelen laittamaan Heavy Metal 2000:n nauhoittumaan ennen viikonlopun rientoihin lähtöä (Nelonen, klo 00.45). En ole nähnyt tätä jatko-osaa, mutta alkuperäinen 80-luvun raina teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen mieleen. Eivätkä Heavy Metal-lehdet ole aivan tuntemattomia.

Meksikon tiikeri

2006-03-22T22:27:00.000+02:00

Blogi, joka onkin kauppa. Tai oikeastaan kauppa, jolla on blogi. Joka tapauksessa, Popot on Helsingin Isolla Roballa sijaitseva uusi kenkäputiikki - tarkemmin ottaen tennareihin ja lenkkareihin erikoistunut myymälä. Popot-kaupan takana on kolme asialle vihkiytynyttä nuorta. Tennareihin hurahtaneita siis hekin. Käykää ihmeessä, tällaista toimintaa tulee tukea. Minäkin käyn vilkaisemassa tarjontaa ensi viikolla, tai sitten en.

Koriskenkiä tai Air Force oneja en ehkä jalkaani kiskoisi, mutta muuten Pumat, Adidakset, Karhut, Asicsit ja jotkin Niken tossut kelpaavat käytettäviksi.

Kolmet lenkkarit, jotka voisin ottaa vaikka heti:

Asics Onitsuka Tiger Mexico 66 (koivu/vihreä, kuvassa)
Nike Cortez (valk/sin)
Karhu Supergreen (tiedän, että näitä alkaa olla jo aika monella)

Tämän päivän se lenkkeilybiisi: Song With A Mission. Kengistä kun kerran puhutaan, mainitsen vielä juoksukenkieni olevan Brooksit.

Viikonloppuvitonen

2006-03-20T17:25:00.000+02:00

...myöhässä. Olen mattimyöhäinen. Huomasin tämän vasta tänään Rahinan blogissa, ja meemihän on alunperin peräisin Skrubulta.

1. Moneltako heräät?

Arkena kahdeksan tai yhdeksän paikkeilla. Viikonloppuna tietysti myöhempään. Kostean baarikeikan jälkeen mitkään säännöt nukahtamisesta tai heräämisestä eivät oikein päde.

2. Yksi, kaksi vai useampi herätyskello? Kello, kelloradio, kännykkä tai ehkä jopa kukko? Vai heräätkö sisäisen kellon herättämänä?

Normaalisti yhden herätyskellon avulla, tärkeitä aamuisia tapaamisia varten laitan vielä varuiksi kännykän hälyyttämään. Olen sen verran neuroottinen. Jos päivälle ei ole velvoitteita, jotka vaativat heräämään ennen puolta päivää, herään "sisäisen kellon" herättämänä eli toisin sanoen nukun niin pitkään kunnes jaksan nousta.

3. Onko sinun helppo herätä? Pomppaatko heti pystyyn vai tykkäätkö torkkutoiminnosta?

Tämä vaihtelee. Seuraavan päivän tärkeä meno saa psyykkaamaan illalla, että on hypättävä saman tien ylös pedistä. Missään kellossani ei ole torkkutoimintoa - joko herään tai sitten nukun pitempään.

4. Millainen olet aamuisin? Huonotuulinen ja hiljainen vai aktiivinen ja puhelias?

Sanotaan vaikka näin, etten ole mitenkään pirteä aamuisin. En flegmaattinen, mutten myöskään mitenkään mahdottoman vilkas aamutoimiani suorittaessa. Josta päästäänkin luontevasti kohtaan viisi...

5. Mitä heräämisen jälkeen: kahvi ja aamun lehti, suihku ja kuteet niskaan vai ehkä koiran ulkoiluttaminen tai salilla käynti?

Järjestys on seuraava, melkein poikkeuksetta: Suihku, vaatteet, aamupala + lehti ja menoksi. Jos on aikaa, katson sähköpostit.

Kuka hullu käy aamulla salilla? Sehän on melkein kuin intin aamureippailut. Ei perhana. Lisätään vielä, että pidän nukkumisesta. Ei minulla mitään narkolepsiaa ole, mutta liian vähäisiksi jääneet yöunet saavat minut...äkäiseksi.

3 x 3

2006-03-19T21:07:00.000+02:00

Kolme kappaletta blogeja, jotka ovat alkaneet ilmestymään bloggauspaussini aikana. Ja joista pidän. Okei, kolmas blogi on ollut olemassa jo hieman kauemmin, mutten ole törmännyt siihen aiemmin. Ihmettelen edelleen, miksi PA:n mielestä Motorolan eräiden puhelimien hassu näppäinmuotoilu on niin merkittävä. Tottakai kömmähdys suunnittelussa, mutta silti.

Köyttöliittymäblogi
Überkool
Banano's Journal

Kolme viimeisintä albumia, jotka olen ladannut iPodiini.

Death From Above 1979 - You're A Woman, I'm A Machine
Junior Senior - Hey Hey My My Yo Yo (kuukauden virallinen feelgood-levy)
SMG - Hölmö Rakkaus Ylpeä Sydän

Kolme positiivista.

Elekrep (gratis!)
Uusi Axcentin kello ranteessa
Mahdollinen ensikesän reppumatkailu Saksaan

Idän eksotiikkaa

2006-03-15T21:20:00.000+02:00

Bulgaria-lehti. Oikea englanninkielinen sana tähän tunnetilaan voisi olla perplexed. Siis häh? Missä tätä oikein jaetaan? Pienen selailun jälkeen kyseinen painotuote vaikuttaa taideopiskelijoiden ainejärjestölehdeltä. Kuinka kaukana olen totuudesta?

Kävin tänään ensimmäistä kertaa laajentuneessa Kamppi-keskuksessa. Vähän kuin olisi ulkomailla vieraillut, ainakin aluksi. Kerroksia oli useita - löytyykö koko kauppakeskuksesta yhtäkään hissiä? Olisi sieltä mukaan tarttunut yhdet aika makeat Onitsuka Tigerit, jos vähän halvemmalla olisi saanut. Ja etsin sopivia radiopuhelimia Clas Ohlsonilta, mutta myynnissä olleet olivat lähinnä leluja. Radiopuhelimet on tarkoitus hankkia kavereiden kanssa käytettäviksi lumilautailun yhteydessä, ei kuitenkaan Suomessa vaan esimerkiksi Alpeilla.

Hard Candy: seuraava leffa, joka saattaisi olla ihan kelvollinen. Valokuvaajat ovat epäilyttäviä, vaikkakin tässä elokuvassa pääantagonisti taitaakin olla joku muu. Näin ovat pikkulinnut kertoneet.

Molskis ja loiskis

2006-03-12T22:50:00.000+02:00

Punaisesta keltaiseen yhdellä askeleella. Ulkoasun vaihto myös siksi, että iät ja ajat ilmaista verkkotilaa tarjonnut Baserve veti ns. johdon irti seinästä. Kiitos, että ette ilmoittaneet.

Jos minulta kysytään, kaikilla pitäisi olla rannekello. Näyttää hassulta, jos aikaa tiedustellessa alkaa hirveä laukun tai taskujen kaivaminen. Tarkoitan kännykästä tarkistamista. Onko todella niin hankalaa laittaa kello aamulla käteen, vaikka matkapuhelin onkin aina mukana? Ymmärrän tekosyyksi vain sen, että työ on laadultaan sellaista, joka estää rannekellon käyttämisen. Kohta ei varmaan tarvitse edes katsoa kännykästä, sillä iPodissahan on nykyään kello.

Olen ajatellut hankkivani uuden klöntin ranteeseen vispaamaan, merkiltään Axcent of Scandinavia (kiitos oopalle vihjeestä!). Jos Axcentin valikoimasta ei löydy sopivaa, kenties tältä listalta: Top 10 Geek Watches. Vestal MicroDat on aika viileä, mutta kahdella minikokoisella Technics-levarilla varustettu kellotaulu olisi parempi.

Editorial / Artistic

2006-03-09T21:28:00.000+02:00

Seuraa linkkiä: Hesarin vuoden lehtikuvaajat -> Sami Kero -> Sisu-kalenteri -> Jussi Puikkonen

Toissaviikolla olin Puolassa. Ja Slovakiassa. Ei tosin minun ottamia valokuvia.

MoCo Loco on melkein kuin Sensory Impact. Ämpäripäätä voi (helsinkiläinen) seurata nykyään verkossa.

Mikä kellovalmistaja tekee sellaisia tyylikkäitä kelloja, joissa on leveä nahkaranneke? Katselin joitakin Dieselin malleja, mutta ei oikein ollut juuri sopivaa. Ehdotuksia?

Värin tunnustusta ja viisi omituista

2006-01-27T14:38:00.000+02:00

Blogin nykyinen punertava ulkoasu saattaa näin vaalien alla hämätä. Oma poliittinen vakaumukseni on nimittäin väriltään enemmänkin sinertävä. Kyllä, minäkin ajattelin sanoa muutaman sanasen presidenttipelistä. Vaikeaa olla sanomatta, kun media on niin kyllästetty vaalikeskustelulla, että tavallinen äänestäjä on siitä sangen kyllästynyt. Katsoin toissapäivänä MTV3:n ehdokkaiden kaksintaistelun, joka oli suurelta osin kiusallista katsottavaa Niinistön ja Halosen vuorottaisen piikittelyn takia. Muistuttaa siitä, millaista oli matkustaa varhaisteininä auton takapenkillä siskoni kanssa. Noh, sallittakoon. Viihdyttävää sen sijaan oli seurata viimeisintä A-Talkia, jossa Ruben Stiller, Eija-Riitta Korhola, Arto Paasilinna ja Susanna Huovinen puhuivat paljon pötyä, mutta eivät unohtaneet lisätä hieman huumoria soppaan. Huovinen ei paljoa vitsaillut, mutta oletan hänen olevan muutenkin melko huumorintajuton ja tiukkapipoinen persoona.

Meemi? Meemi. Viiden oudon tavan listaaminen tuntuu vaikeahkolta, enhän omaa juuri lainkaan erikoisia neurooseja. Koetetaan kuitenkin.

1. Säilytin pitkän aikaa kotiavaintani lompakossani. Okei, myönnetään - olen jonkin verran neuroottinen avaimien ja lukkojen suhteen. Lähtiessäni kotoa, ennen kuin napsautan oven lukkoon, tarkistan ainakin kaksi kertaa, että avaimet ovat mukana. Tähän saattaa vaikuttaa ne muutamat aikaisemmat tapaukset, jolloin olen lukinnut itseni ulos asunnostani.

2. Olen täsmällinen aikataulujen kanssa. Joistakin ihmisistä on ehkä outoa olla ajoissa jossakin, vaikka tapaamisen suhteen, mutta ei minusta. Syytän ja kiitän tästä kotikasvatusta. Ja intistä jäi vielä sellainen tapa, että olen yleensä paikalla 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. En luultavasti osaisi asua Etelä-Euroopassa.

3. En pidä porkkanasta keitoissa tai sopissa. Jätän yksinkertaisesti syömättä. Porkkanat siis. Pidän tosin porkkanasta raakana eli sellaisenaan. Kerran tarjolla oleva hernekeitto oli kauhukseni myrkytetty porkkanalla.

4. Lasketaanko lenkkeily omituiseksi tavaksi? Nimittäin olen ainoita ellen peräti ainoa, joka lenkkeilee kaveripiirissäni. Jos ei lasketa - korjaan myös mielelläni muiden kirjoitusvirheitä. En suinkaan sano, etten tee niitä itse. Päinvastoin, kosolti.

5. Kuten muutama muukin, minäkin räplään kaukosäätimen paristoluukkua katsoessani televisiota. Auki, kiinni, auki. Ja niin eteenpäin.

Samaisen meemin ideaan kuuluu myös, että levitän sitä eteenpäin viidelle henkilölle. Mutta selattuani useimpia lukemiani kotimaisia blogeja, huomasin melkeinpä kaikkien jo osallistuneen tähän. Äh, omakohtainen listaaminen saa tällä kertaa riittää.

Terveiset pohjoisesta

2006-01-20T12:32:00.000+02:00

Voihan vietävä, virtuaalisia velvoitteita. Tervatarhan tyhjäkäynti selittyy mm. seuraavalla:

Viime viikko Levillä (hauska reissu, mutta paikanpäällä jesuksen kylmä. Vähän kuten Helsingissä tällä hetkellä), tämän viikon ajan olen paneutunut opiskelujuttuihin ja juuri nyt taitaa olla hieman lämpöä. Ehkä vähän kuumettakin. Buranaa huiviin ja sitä rataa. Ja toisin kuin ylläolevasta kuvasta voisi päätellä, kyllä siellä Levillä lautailtiinkin.

Sillä välin olen ilmeisesti saanut haasteen osallistua meemiin ja blogin kommentoinnissa on kuulemma jotain remppaa.

Deux mille six

2006-01-03T22:55:00.000+02:00

Joulu tuli ja meni. Vuosi vaihtui yhtä numeroa isompaan. Kummastakin jäi mukavia muistoja. Vuoden ensimmäisessä merkinnässä pitäisi varmaan niputtaa kova litania lupauksia. Öh, jätän väliin, ei ole ollut tapana aiemminkaan. Jatkan samalla flegmaattisella tyylilläni.

Sairaalloisen ylipainoinen, parrakas mies punaisissa unohti jälkeensä musiikkisoittimen, sopivasti uuden tekijänoikeuslain astuessa voimaan. Tällähän voi katsoa vaikka tv-ohjelmia. Kaikkea sitä keksitään.

Jatkan kalenteriprojektiani. Yllä kuvassa huhtikuu. Loput tällä hetkellä valmiit näkee täällä.

Nelonen alkaa näyttämään Lostia kuluvan kuun loppupuolella. Ihan kiva, että Suomessa päästään nauttimaan sarjasta. Kannattaa katsoa, jos on vielä näkemättä.

Linkkejä lahjaksi

2005-12-23T15:18:00.000+02:00

Maxalot - Heille, jotka kaipaavat persoonallisempaa seinätapettia.
Squarewolf - T-paitoja.
Rotofugi - Lelukauppa aikuisille. Ei kuitenkaan siinä tavanomaisessa mielessä.
Homecookin' - Homecookin' n:ro 22 tarjoilussa.
Izmojuki - Robotteja.
Mario Philippona Design - Huonekaluja. Etenkin iso pöytä on kiva.
Troyt Coburn - Valokuvia, glamouria.
Hi Fructose Magazine - Makea lehti, ei diabeetikoille.
Pressan Kaveri - Paras viimeisenä. Onko mitään paikkaa, jonne Sauli ei ehtisi?

Hyvät joulut kaikille.

Terveisin,
Tervaaja

Kiirettä on pitänyt, sanotaan

2005-12-13T19:19:00.000+02:00

Blogi(e)n päivittäminen on unohtunut täysin. Mitä olen tehnyt muun muassa töiden, t-paidan painatuksen ja sählyn pelailun ohella?

Kalenteria. Valmiina tällä hetkellä Tammikuu, Heinäkuu ja Syyskuu. Kuvat 12 x 12 cm, 300 dpi, työkaluina Photoshop ja Wacom-piirtopöytä. Saa nähdä millaista tästä saa aikaan.

T-paidan painatusta, osa 3

2005-12-09T21:45:00.000+02:00

Onnistui varsin hyvin. Seuraavaksi vielä sama kuvio vihreänä ja valkoisella paidalla.

Jatka tavoittelua ylöspäin

2005-12-08T23:26:00.000+02:00

Albrecht Gerlach. Koetapas sanoa tuo nimi promillen tai kahden humalassa. Oikein nopeasti. Joka tapauksessa, hienoja kuvia sieltä löytyy. Siitä vaan selailemaan. Varoituksen sana - sivun käyttöliittymä on, öh, hieman erikoinen.

Piirrettyjen ja piirretyn ystäviä siunataan seuraavaksi kaksinkertaisesti: Cartoon Brew ja Cartoon Modern. Jälkimmäinen keskittyy nimenomaan 50-luvun tuotoksiin ja tyyliin.

Tervatehdas ei ole unohtanut kiireellä lähestyvää joulua. Voilà.

Kuulokkeissa groovaa lahtelaisen Nicole Willisin Keep Reachin' Up. Good stuff.

Ei sympatiaa Sonylle

2005-12-06T21:48:00.000+02:00

Ilmeisesti Sony haluaa kannettavalle pelikonsolilleen, PSP:lle, hieman lisää katu-uskottavuutta kohdeyleisönsä silmissä. Siispä yhtiö on palkannut graffititaiteilijoita tekemään ns. väärennettyjä graffiteja. Näitä löytyy ainakin viidestä eri kaupungista Yhdysvalloissa. Mainosgraffitit eivät ole saaneet kaikkien varauksetonta suosiota - tämä kuva kertoo kaiken.

En ollut innostunut PSP:stä sen ilmestyessä, enkä ole vieläkään. Artikkeli, joka summaa hyvin käsikonsolin vajaavaisuudet on kuin kuorrutus kakun päälle. Enkä sano mitään rootkiteistä.

Huhun mukaan etelä-korealainen Samsung on hiljalleen ottamassa Sonyn paikan johtavana viihde-elektroniikkafirmana.

Musta sotalordi

2005-12-05T20:53:00.000+02:00

Lord of War oli hyvä filmi. Suosittelen. Harmi vaan, ettei suuri yleisö ole löytänyt tätä pienellä budjetilla tehtyä helmeä. Hollywoodin mittakaavalla voisi jopa kutsua indie-leffaksi. Kohta, jossa Yuri Orlov (Nicolas Cage) sekoilee Liberiassa pää täynnä brown-brownia (kokaiinin ja aseruudin coktail) on näkemisen arvoinen. Oikeasti. Niin ja onhan elokuvassa sanomakin.

Imomus on mielenkiintoinen löyty. Kiitos Kasalle tästä.

Muistuttaisin myös uudestaan Image Comicsin blogista; siellä on hyvää matskua. Doodleblogista taasen löytyy luovaa töhertelyä, ei varsinaisesti mitään James Jeanin tasoa, mutta ihan kivaa kuitenkin.

Eläimellistä

2005-12-02T00:03:00.000+02:00

Lisäsin muutamia uusia kuvia Flickr-sivulleni. Käykää vilkaisemassa, jos aikaa löytyy. Nookan kellot ovat aika makeita, ja täältä löytyy kaiken maailman mainoksia. The Seven Deadly Sinners on seitsemän kuvittajan uudehko blogi, enkä osaa vielä sanoa onko se hyvä vai ei.

Blogeista puheenollen, tällä on yksi mielenkiintoisimmista leiskoista, joka on tullut vastaan viime aikoina.

In glorious Technicolor™

2005-11-29T00:49:00.000+02:00

Eläintarha - nyt (rajoitetun ajan) väreissä. Nähdään siellä.

Ja tämä mainosanimaatio kannattaa katsoa pitkästä latausajasta huolimatta (via).

Ensivaikutelma FZ30:stä

2005-11-24T21:52:00.000+02:00

Vaikka harmaa, pilvinen ja pimeä sää ei varsinaisesti suosi (ulko)kuvausta, olen jo saanut vihiä parin päivän aikana siitä, millainen kamera Panasonic DMC-FZ30 on.

FZ30 on melko kookas ja painavahko omassa luokassaan, mikä on hyvä, sillä kamerasta saa hyvän otteen ja se tuntuu vakaalta käsissä, jo painonsa takia. Kameran oikealla puolella oleva kahva on myöskin tarpeeksi suuri - oikean käden sormet mahtuvat sille ja vasemman sopivasti objektiivin ympärille. Kahvan etupuolella käytetty kitkaa lisäävä pintamateriaali saisi olla ehkä hieman karheampi, mutta tämä on vähäpätöinen seikka. Kooltaan FZ30 vastaa hyvin pitkälti Canon EOS 350D:tä. Tätä kameraa ei sujauteta taskuun. Kuljettamista varten tarvitsee keskikokoisen kamera- tai videolaukun.

Optinen kuvanvakain on oikeasti hyödyllinen ja yksi niistä syistä, miksi päädyin juuri tähän valmistajaan ja malliin. Vakain auttaa pitkien polttovälien käytössä ja vähäisessä valaistuksessa. Ja kohta elohopea tippuu mittarissa siten, että kädet tärisee jo muutenkin. Ihmeisiin kuvanvakain ei pysty, mutta eron huomaa viimeistään, kun sen kytkee pois päältä.

Kuvanlaadusta ja muista ominaisuuksista myöhemmin lisää, mutta se pitää mainita, että vaikka FZ30:ssä on paljon manuaalista säätövaraa ja "herkkuja" tavalla, joka tyydyttäisi edistyneemmänkin valokuvaajan, kameraa on todella helppo ja mukava käyttää. Intuitiivista. Mainitsin aikaisemmin plärääväni ohjekirjasta - ei sille ole oikeastaan tarvetta.

Odotuksenne olkoon palkittu

2005-11-23T22:36:00.000+02:00

Ensinnäkin, kamera saapui eilen. Ihan kunnossa. FZ30 joutuu tositestiin myöhemmin tällä viikolla, kunhan olen hakenut tuntumaa ja plärännyt opaskirjasen kannesta kanteen. Minkä nyt kiireiltäni olen ehtinyt. Ensivaikutelma on todella hyvä - luulenpa, että tätä kameraa tulee olemaan ilo käyttää.

Toiseksi, näin toissapäivänä eräässä 70- tai 80-luvulta peräisin olevassa urheilutakissa niin hienon logon, että aivoissa alkoi heti surraamaan. Googletin logosta kuvan, tein siitä vektoriversion (ks. kuva) ja seuraavaksi ajattelin painattaa paitaan. Itse. Ei ole ensimmäinen kerta. Kuva ei vastaa sataprosenttisesti alkuperäistä logoa, mutta painotekniikan takia jouduin tekemään kompromisseja kuvion monimutkaisuuden vähentämiseksi. Mustalla tekstiilivärillä keltaiselle paidalle.

We deliver

2005-11-21T21:56:00.000+02:00

Hieman alakuloista päivää piristi kaksi asiaa. Ensinnäkin tämä videoklippi (via) sekä tieto siitä, että kamerani on vihdoin lähtenyt liikkeelle jälleenmyyjältä. Eikä se vaatinut muuta kuin hieman sähköpostia ja yhden kaukopuhelun. Sacré Bleu, millaista töppäilyä. Voin miltei kuvitella DHL:n punakeltaisten poikien (ks. kuva) tuovan pakettia par'aikaa kohti Helsinkiä. Älkää pliis pudottako.

Lämmitän seuraavaksi kupillisen Valion glögiä rusinoilla ja siirryn katsomaan Lostin toisen tuotantokauden seitsemättä jaksoa. Hyvää illanjatkoa.

MF Mouse

2005-11-18T11:30:00.000+02:00

Daniel Dumile ja Brian Burton tekivät levyn, yhteisestä rakkaudesta piirrettyihin. Ja lyhyesti sanottuna The Mouse & The Mask on aika hemmetin bueno. Cartoon Networkin ja sen Adult Swimin hahmot (mm. Judy Jetson) seikkailevat ajoittain lyriikoissa, letkeän outojen taustojen päällä.

Dumile tunnetaan myös nimillä MF Doom, King Geedorah, Zev Love X ja Viktor Vaughn. Burton taasen on vastuussa The Grey Album -mash-upista ja The Gorillazin Demon Daysistä aliaksella DJ Danger Mouse. Sanottakoon vielä, että MF Doomin läpänheittotyyli sopii tälle albumille kuin nyrkki silmään.

***

Kokeilin blogilistan satunnais...linkoajaa. Ensimmäisellä klikkauksella tömähdin itsemurhakandidaattien keskelle (en taida linkata). Toisella heitettiin jäähyväisiä ja kiitettiin kalasta. Kolmannella löytyi jo jotain kiinnostavaa, nimittäin nieppi.com. Takaisin blogilistan etusivulle. Puolen tusinaa satunnaisuutta myöhemmin en ollut kuitenkaan vakuuttunut.

Tervatehdas tarjoaa taustoja, osa 1

2005-11-17T19:16:00.000+02:00

Pidin Eläintarhan tämänpäiväisestä piirroksesta sen verran, että päätin tehdä sen pohjalta hieman digitaalista grafiikkaa. Alunperin punasävyinen teos poiki myös sinivihreän kappaleen, joka on loppujen lopuksi ehkä parempi näistä kahdesta. Kummatkin löytyvät alta 1600 x 1200 pikselin koossa, minkä pitäisi riittää useimmille. Jos kaipaat pienempiä kokoja, kysy minulta. Saa ladata.

Samalla minun täytyy paljastaa eräs seikka. Olen sortunut kuuntelemaan Madonnan uusinta levyä. Se on vaan niin häpeilettömän hyvää tanssimusiikkia että alta pois. Guilty pleasure. Tuottajan pallilta löytyy Stuart Price, alias Jacques Lu Cont. Niin ja onhan se viikonloppukin lähestymässä vauhdilla, ylläolevista kuvista voi hakea vaikka vähän nousufiiliksiä.

Kynällä

2005-11-15T13:29:00.000+02:00

Audiofiilistelyä

2005-11-11T21:21:00.000+02:00

iTunes ilmoittaa, että musiikkikirjastossani on 4018 kappaletta; noin 13 päivää ja 26,28 gigatavua. Jos nyt klikkaisin listan ensimmäisen kappaleen soimaan ja antaisin soida, kestäisi miltei kaksi viikkoa ennen kuin kaikki olisi toistettu kertaalleen läpi. Ajatella.

981 artistia ja 580 albumia, tai oikeastaan biisejä niin monelta eri albumilta. Täysiä levyllisiä läppärin sisuksissa laskin olevan noin 225. Hyllystä löytyy vielä noin 600-700 levyä CD-formaatissa - siis sellaisia, joita ei ole siirretty iBookin kovalevylle. En ole varma tuosta luvusta, lopetin laskemisen siinä puolen tuhannen paikkeilla. Silmämääräinen arvio.

En kuitenkaan pidä itseäni audiofiilinä vaan musiikin suurena ystävänä. Jonkinlaisena perussääntönä olen pitänyt kuitenkin sen, että kaikki mp3:ni on koodattu vähintään 192 kbit/s ja mieluiten vähän parempana LAME-VBR:nä. Jos kerran siirtää satoja tai tuhansia biisejä, kannattaa se tehdä kerralla kunnolla. Enkä oikeastaan pidä Applen AAC:stä ollenkaan.

***

Ipod-asiaa: ote Leander Kahneyn uudesta Cult of iPod -kirjasta. Kahney on Wiredin toimittaja ja yksi lehden Mac-asiantuntijoista. Samasta lähteestä Podtropolis, uusin videoita pyörittävä iPod vaaditaan. Poislukien musiikki.

Klik klik

2005-11-10T13:13:00.000+02:00

Tilattu. Hintaan 621 euroa (Suomen Panasonicin sivuilla ovh 729 euroa). Nyt vain odotellaan.

München, Länsi-Saksa

2005-11-09T21:25:00.000+02:00

Kuka muistaa vuoden 1972 kesäolympialaiset? Minä en. Tähän saattaa tosin vaikuttaa se seikka, että haukkasin ensimmäisen keuhkolliseni ilmaa vasta 10 vuotta myöhemmin. Pidettiin ylösalaisin ja läpsäistiin takamukselle.

Joka tapauksessa - Spielberg (ruotsalaisittain Spiel-bäri) on ohjannut tällä kertaa vaihteeksi jotain muutakin kuin sci-fiä. Miksi Munich on aiheiltaan edelleen ajankohtainen ja aktuelli? Siksi, että Israelin ja Palestiinan välinen suhde ovat edelleen räjähdysherkkä. No pun intented.

H.264-koodekilla pakatut elokuvatrailerit (eli HD) ovat muuten nannaa.

Ja tämä uusintaversio saattaisi olla aika hupaisa.

Illustration galore

2005-11-07T19:54:00.000+02:00

Poiminta Drawn-blogista: suomalaisen, Barcelonassa asuvan Pietari Postin kuvituksia (kuva yllä). Karkeassa tyylissä yhdistyy hienolla tavalla rento tussausjälki ja tietokoneavusteinen väritys. Työt tuttuja muun muassa Helsingin Sanomista ja Ylioppilaslehdestä.

Sivun kautta toiseen: Justin Woodin portfolio. Silmäkarkkia. [Tähän kohtaan sellainen hymiö, jolta on loksahtanut suu apposen auki.]

Ja niin edelleen. Vau.

Se ei lakkaa. Olkoon tämä viimeinen. Eih.

Sarjakuvia ja sarja musiikkia

2005-11-04T13:28:00.000+02:00

Image Comics -blogi. Juuri tällaista yksinkertaistettua, kuvallisella ilmaisulla ratsastavaa sivustoa olin kaivannutkin. Alan ehdottomasti seuraamaan. Ylläoleva kuva Steven Griffinin Hawaiian Dick -sarjakuvasta.

Audioscr...last.fm naksuttaa par'aikaa tilastoja iTunesissa soivista kappaleista. Lisäsin oikealle linkin omalle käyttäjäsivulleni.

Olkoon menneeksi, meemitellään

2005-11-02T19:08:00.000+02:00

1-2-3-4: Yksi uusi tilaus top100-listan ulkopuolelta (vihje: nimi piilorasvainen), kaksi linkitettävää blogia (1,2) ja kommentteja kolmessa hieman vieraammassa. Kyse ei kuitenkaan mistään krapula- tai runkkublogeista.

***

Mikko Rimminen bloggaa HS:n laskuun. Siis ehtiikö sitä oikeasti kaiken Kallion baareissa istuskelun, kaljanjuonnin ja tupakanpolton välissä? Niin ja tikanheiton. Toisaalta Rimmisen tyyli tuntuu etäisesti tutulta, aivan kuin miehellä olisi bloggaajahistoriaa muutenkin. Anonyymisti tai pseudonyymillä ehkä.

Kirjoittajakouluttaja. Hih.

***

Matti (Jasper Pääkkösen esittämänä kuvassa vasemmalla). Toivottavasti Matti viljelee leffassa paljon niitä surullisenkuuluisia sutkautuksiaan. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus, ja sitä rataa.

Kuuntele tätä, osa 4

2005-11-01T17:59:00.000+02:00

Automusik.netin Ponybobilta uusi kasetti pirssin mankkaan. Ensikuulemalta ihan letkeää.

***

Pari uutta kirjanmerkin arvoista blogia, kummatkin via Kasa. Vastavaloblogi ja Suomen kuvittajat.

Poimintoja Flickrn pohjattomasta tarjonnasta: ElseKramer, Ndesh. Tämä kuva on minusta jollain tavalla hyvin voimakas.

Eikä kannata unohtaa alkoholin vaikutuksia. Joskus humalapäissään saattaa nimittäin luulla, että ihmiset nauravat kanssasi eivätkä sinulle.

Tuo vihreä juoma

2005-10-31T12:24:00.000+02:00

Wiredistä löytyy hyvä kolmisivuinen juttu absintista, tuosta mystisestä "vihreästä keijusta", josta 1800-1900-luvun vaihteen pariisilaiset taiteilijat ammensivat inspiraatiota.

Absintin kohutuin ainesosa on koiruoho, jonka vaikuttava aine on puolestaan alfa-thujoiini-niminen yhdiste. Wired ei mene jutussaan kovin tieteelliseksi, siksi päätinkin ottaa selvää siitä, mitkä ovat alfa-thujoiinin vaikutusmenetelmät. Thujoiinin tiedetään aiheuttavan muun muassa epilepsiaa.

Absintissa oleva myrkky, alfa-thujoiini, "blokkaa" GABA:a (gamma-aminovoihappo) aivojen reseptoreilta. Ilman GABA:a, joka on aivojen hermoimpulssien luontainen inhibiittori, neuronien toiminnasta tulee liian vilkasta ja kontrolloimatonta. Siispä ei ole ihme, jos absintin ja esimerkiksi kannabiksen vaikutuksia pidetään samanlaisina. Ensimmäinen siis estää inhibitorisia hermovälittäjäaineita ja jälkimmäinen aktivoi eksitatorisia neurotransmittereitä.

Artikkelissa mainitaan, että oikeaa koiruohollista absinttia saa enää harvoista paikoista. Itsekin olen juonut vain sitä hauskasti kuvailtua "suuveden ja vodkan" sekoitusta.

Purevaa

2005-10-30T15:56:00.000+02:00

Okei. Etsin alun perin erästä Ilkka Malmbergin juttua netistä, mutta löysin sattumalta Henrik Dunckerin valokuvia. Duncker on vuonna 1963 Helsingissä syntynyt kansainvälisesti työskentelevä valokuvaaja.

Hänen valokuvansa ovat kautta linjan upeita ja niistä löytyy paljon "luonnetta". Projektien kohdalta kannattaa selata ainakin The Innocents ja Intiankatu 20 -sarjat. Eikä kannata myöskään jättää väliin muotokuvia. Monet valokuvista tuntuvat tutuilta, eikä ihme, sillä Dunckerin töitä on ollut julkaistu useassa suomalaisessa ja ulkomaisessa lehdessä. Jo kauan.

Kuvista ja niiden värisävyistä huokuu vahvasti se, että hän kuvaa filmille. Mikäköhän on hänen pääasiallinen työkalunsa?

Uros- ja naarasliitin

2005-10-27T22:12:00.000+03:00

Laiteblogi. Hmm, vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Sama AnttiA on monelle tuttu Katutaso-blogista. Kunpa Antti jaksaisi vielä hioa leiskaa hieman niin olisi entistä parempi. Ei oikeastaan tarvitsisi muuta tehdä kuin personoitu kuvake tekstin ylle. Onnistunee kuvataiteita opiskelleelta helposti.

***

Nyt mennään navan alapuolisiin asioihin, mutta minusta tämä oli ihan hauska animaatio.

Panomies*

2005-10-25T20:12:00.000+03:00

Ajatukset tosiaan piti saada pois stressaavista asioista. Siispä kaivoin kirjahyllystä keltaisen Kummeli-DVD:n, siitä sinisen ja punaisen vierestä, ja katson parhaillaan härmäläistä sketsiviihdettä vuodelta 1997. Niin, ja kohta pitäisi tulla uusi, kolmas elokuva: Kummeli Jackpot.

Kummeli ei ole ehkä kaikkein paras suomalainen huumorisarja, sen tittelin lunastaa Touko ja pojat, mutta juuri tamperelaisille on tullut naurettua eniten ja useimman vuoden aikana. Ja niitä vuosia onkin kertynyt. Siispä Kummeli on minulle näistä kahdesta tärkeämpi. Ja pliis, ei sanakaan Vintiöistä (en viitsi edes linkittää), en ole ikinä ymmärtänyt vintiö-huumoria. Ainoastaan se virolainen jumppailu hymyilytti, muuten katsoin sarjaa säälinsekaisin tuntein.

*Panomies on hyllytetty Kummeli-sketsi 90-luvun lopulta.

Jacqueline

2005-10-25T18:28:00.000+03:00

It's always better on holiday
So much better on holiday
That's why we only work when
We need the money

Näin laulaa Franz Ferdinand ensimmäisellä levyllään. Niin totta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin jättää (työ)kiireet taakseni ja lentää vaikka jonnekin saarelle. Burnis ei kolkuttele aivan vielä, mutta tunnen olevani enemmän ja enemmän kulmaan ahdistettu. Pari kuukautta pitäisi jaksaa vielä.

Äh, pakko saada ajatukset muualle.

Ne jyrää meitin

2005-10-22T13:10:00.000+03:00

Helsingin Sanomilla on jo 8 eri blogia. Uusista etenkin Lasitalon emäntä on varmasti monelle mieluinen lisäys, sillä usealla bloggaajalla tuntuu olevan sanottavaa Suomen suurimman sanomalehden päätoimittajalle. Nyt siihen on mahdollisuus.

Retromaniassa on potentiaalia, joskin blogi saisi käsitellä mennyttä populaarikulttuuria laajemmin. Esimerkiksi muotoilua.

Kaikki blogilistaa seuraavat ovat huomanneet kuinka HS:n blogit ovat nopeasti kipuamassa ylös top-listalla. Mutta saavatko blogin pitäjät lisää palkkaa tästä ylimääräisestä kirjoittelusta?

Ja kappas, Yle on hypännyt kelkkaan mukaan.

***

Harmaan lauantaipäivän piristykseksi Kermit vierailee Nykissä (via).

Kävin vihdoin katsomassa Tennispalatsissa Japan Pop -näyttelyä, kun kerran ilmaiseksi pääsin. Kysyin saanko kuvata. En saanut, mutta Arabellan galleria löytyy tästä kuvasta eteenpäin.

Helsinki rankaisi Pumaa ja MTV:tä

2005-10-20T21:10:00.000+03:00

Maailmassa on vielä ripaus oikeutta jäljellä:

Musiikkikanava MTV ja urheiluvälineyhtiö Puma liimailivat luvattomia mainoksia julkisiin tiloihin Helsingissä alkusyksystä. Helsingin kaupunki määräsi yritykset korvaamaan mainosten siivouskulut ja kaupungin menettämät mainostulot. Rakennusviraston mukaan molemmat firmat olivat liisteröineet parisataa mainosta lähinnä sähkökaappeihin (mutta myös mm. Mannerheimin patsaaseen -toim. huom.).

Näin kirjoitti kaupunkilehti Vartti maanantaina. Aiemmin tapauksesta nousi suuri haloo, ainakin opiskelijapiireissä, koska ko. firmoja ei rankaistu millään lailla ja samaan aikaan tarranliimaajanuoria passitettiin melkeinpä vankilaan. Pumalle ja MTV:lle annettiin vain varoitus, pieni näpäytys ranteelle. Kummatkin yritykset olivat varoituksen saatuaan kuulemma autuaan tietämättömiä siitä, että mainostarrojen liimailu on laitonta. Just joo.

Ilmeisesti asiasta syntyi niin paljon keskustelua, että päätettiin lätkäistä varoituksen päälle hieman sakkoja. Taloudellinen menetys firmoille on pieni, mutta ns. pieni ihminen voi myhäillä oikeuden tapahtumisesta. Vaikka periaatteesta.

***

Kaikki kaipaavat fontteja. Tässä 20 parasta lisenssivapaata laatukirjasinta. Good stuff.

Sormet peliin

2005-10-19T12:40:00.000+03:00

Minority Reportissa ja The Islandissa oli tämäntyyppinen käyttöliittymä: TactaDraw. Hemmetin kätevältä näyttää. Piirtopöytä ja kynä (ks. Wacom) ei taidakaan olla enää evoluution huipulla graafisten tietokoneohjelmien ohjauksessa.

Pari linkkiä valokuvaukseen liittyen: hyödyllistä yleistietoa (digitaalijärjestelmä)kameroista ja miten käy, kun 600 dollarin superzoom-kameraa ja 5400 dollarin DSLR-kamerapakettia vertaillaan keskenään. Niin ja se edullisempi kamera on muuten...antaa olla.

Mustat lampaat

2005-10-18T12:53:00.000+03:00

Olen esitellyt blogissani lähinnä ulkomaalaisten kuvittajien gallerioita ja portfolioita, mutta osataan sitä Suomessakin. Ossi Pirkosen kuvituksia, tyyliltään hieman omia töitäni vastaavia.

Ja rahinalle - vai onko se rähinä - kiitos sarjisbortaalista. Nyt näen kaikki kolme seuraamani sarjakuvaa samalla sivulla.

Välipalaksi iTunesin kymmenen viimeksi soittamaa kappaletta:

1. The Prodigy - Voodoo Lounge (Pendulum Remix)
2. Live - Lakini's Juice
3. Wildchild - Code Red
4. Phoenix - Embuscade
5. Nikka Costa - Like A Feather
6. Rage Against The Machine - Freedom
7. Kanye West - Drive Slow
8. Jamiroquai - Just Another Story
9. Goldfrapp - Slide In
10. John Legend - Used To Love U

Nähtyä ja nähtävää

2005-10-17T14:32:00.000+03:00

Syksyn alettua olen käyttänyt vapaa-aikaani hieman enemmän elokuvien katseluun. Nähtyjä leffoja onkin kerääntynyt aikamoinen läjä lyhyessä ajassa. Hyvin lyhyet arviot muutamista:

Batman Begins: pumpattu, yrmy Bale. Yksi parhaista viime aikoina näkemistäni elokuvista ja - tiedän, että tämä seuraava jakaa mielipiteitä - paras batman-leffa. Christian Bale on loistava lepakkomies, arvasihan sen jo American Psykosta, ja jos poistettaisiin elokuvan lopusta tietty tietokonepelimäisyys, olisi tämä aika pirun täydellinen teos omassa genressään.

Constantine: kohta on poijjaat helevetti irti. Neo polttaa ketjussa ja vetää höplästä niin yläkerran ukkoa kuin belsebubia. Ihan komea visuaalisesti.

Crash: tiivistettynä Traffic eri teemalla. Ei pöllömpi, itseasiassa ihan kelpo elokuva.

Danny Boy/Unleashed: haukkuva koira ei pure, se potkii. Pääosan esittäjän vaihdoksella tästä olisi saanut paremmankin. Pieni pettymyt Luc Bessonilta.

Eternal Sunshine Of The Spotless Mind: pääntyhjentävä kokemus. Jim Carrey ei tällä kertaa vääntelekään naamaansa ja Gondry on onnistunut keittämään oikeasti liikuttavan ja elämänmakuisen keiton. Oikein hyvä.

Maailmojen sota: ulkoavaruuden uhka tuo maailmanlopun. Ei paljoa anna, muttei pyydäkään. Toimii kesäleffana, ja vain sellaisena.

Medusan Isku: aavistuksen verran fiksumpi agenttijännäri. Matt Damon ei vieläkään vakuuta aivan kybällä, muuten toimiva paketti.

Robots: ei Pixaria, mutta silti hauska ja virkistävän viaton animaatio. Paras kohta on se, jossa robotti vetää pop-lockingia ja electric boogieta. Repesin.

S.W.A.T.: aivot narikkaan, täältä tulee karhukopla! Elokuva aseista ja niiden ihannoinnista.

Supersize Me: viihdyttävä dokumentti pikaruokailusta ja pikaruokailijoista. Puolen gallonan (2l) cola-juoma naurattaa vieläkin.

The Brothers Grimm: keskiaikainen haamujengi. Terry Gilliamin olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin tämä. Ei vaan nappaa.

The Day After Tomorrow: jäätävä katastrofispektaakkeli. Ei loistava, mutta kohoaa jonkin verran keskiverron yläpuolelle.

The Fantastic Four: ihmeneloset venyy ja paukkuu. Miksi tätä ei muuten levitetty Suomessa nimellä Ihmeneloset? Peruskauraa, et muista tätä leffaa enää seuraavana päivänä. Paljastettakoon, että katsoin tämän vain siksi, että pidän MF Doomista.

The Island: korea karkki, sisältä tyhjä. Takaa-ajokohtaukset elokuvan kohokohtia.

The Kingdom Of Heaven: eeppinen, historiallinen. Epätavanomaiset ratkaisut pelastavat paljon.

The Machinist: sairaalloisen laiha Bale. Tekijöiden eurooppalaisuus näkyy leffassa ja tarinankerronnassa, positiivisella tavalla.

The Punisher: aivot narikkaan, täältä tulee rankaisija! Pari näyttävää tappelua, ei paljoa muuta.

The Skeleton Key: leffa, johon pitää uskoa sen ollakseen pelottava. Alkaa kuin The Ring tai Kauna, mutta onkin yhtä suurta kepposta. Yllättävän hyvän "jujun" ansiosta paras luokassaan.

Kuten näkyy, näkemäni elokuvat painottuvat enemmän viihteen puolelle - ehkä talvi on aika katsoa älykkäitä, ajatuksia herättäviä filmejä.

Ohut minttusuklaa aterian päälle

2005-10-14T13:23:00.000+03:00

Keltaisen hulinan ja vilinän seasta mukaan tarttuivat Monty Pythonin DVD-boxi ja kaksi kappaletta Iittalan Verna Maxi-olutlaseja. Monty's Ensyklo Pythonia sisältää kahden levyn versiot Graalin maljasta ja Elämän tarkoituksesta sekä Brianin elämän. Paketointi on ihan hieno, boxi näyttää erehdyttävästi oikealta kirjalta.

Digiviikko

2005-10-13T13:45:00.000+03:00

Piipahdin pikaisesti Sanomatalossa kysymässä Panasonicin kameroista. Tarjonta oli hieman vaisu ja tarjoukset olemattomat, mutta sain hyvää infoa merkin edustajalta tele- ja laajakulmalisäkkeistä. Testasin myös muutamaa mallia. Panasonicin oma Mega OIS -järjestelmä todellakin toimii uskomattoman hyvin. Sain otettua täysin terävän kuvan toimittajanplantusta noin 50 metrin päästä, polttovälin ollessa 420mm. Ja sama optinen kuvanvakaaja löytyy kautta linjan kaikista merkin digitaalikameroista.

Rabattia olisi lähtenyt FZ30:stä vain 15 euroa, hikisesti, joten pitäkööt kameransa - tilaan muualta edullisemmalla. Kovat ovat katteet Rajalalla, alkuperäinen pyytöhinta on vain 5 euroa alle suositushinnan.

Niin ja Applelta video-ipod! Perhana, juuri kun Jobsin Steve pääsi sanomasta "it's the music, stupid."

Viilasin Tervatehtaan ulkoasua vähäsen. Toivottavasti miellyttää silmää.

Hei, me lennetään!

2005-10-12T18:32:00.000+03:00

Jeff Smithin Bone-saaga on sarjakuvien aatelia. Muistan metsästäneeni moniosaisen tarinan kirjoja joskus vuosia sitten kirjastosta. Näin teki ilmeisesti moni muukin, sillä nämä graafiset novellit, jotka Suomessa julkaistiin nimellä Luupäät, olivat aina lainassa. Nythän kaikki osat saa ostettua kätevästi kahden kannen välissä (1300 sivua). Mainittakoon, että Bone-sarjakuvien pohjalta suunniteltiin yhdessä vaiheessa elokuvaa, mutta projekti kariutui, koska tuotantoyhtiö Nickelodeon halusi tehdä elokuvan lapsille ja Jeff Smith ei. Kaikki Luupäitä lukeneet tietävät, ettei se ole (pelkästään) lapsille. Jos totta puhutaan, en voisi kuvitella katsovani "puhumme suomea!" -tyyppistä piirroselokuvaa Luupäistä. En todellakaan.

Flight, nyt jo kolmannessa osassa, on hyvin paljon velkaa edellä mainitulle sarjakuvalle ja sen tekijälle. Flight on usean amerikkalaistaiteilijan yhteistyön tulos, joka on nostanut pohjamudista ns. kuvitettua novellia sielläpäin. Flightin suosio on ollut huima ja kertoo siitä, että rapakon takana halutaan lukea muustakin kuin supersankareista. En tiedä mistä Flightiä saisi Suomessa, mutta vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.

Hengenheimolaisia etsimässä

2005-10-10T20:05:00.000+03:00

Valtamedian sorkkiessa kotimaista blogipiiriä huomaa itsekin katselevan blogilistattuja hieman eri vinkkelistä. Esimerkiksi, löytyykö Eläintarhan tapaisia blogimuotoisia sivuja muualta? Blogilistan hakemiston kautta sana 'taide' ei anna haluttuja tuloksia, sillä moni luokittelee oman bloginsa taiteelliseksi vaikkei mitään visuaalista sisälläkään. 'Piirrokset' lupaa jo parempaa.

Zombie online on aivan loistava: hauskaa ja oivaltavaa. Löytyy myös Luonnoskirja.net, jossa on valokuvien lisäksi luonnoksia, nimensä mukaisesti. Uutena tuttavuutena hakemistoon on listautunut Piirrosblogi. Enkä voi sanoa nähneeni Saaran ja Heikin sapattisivujakaan ennen.

Löytyykö jostain muualta suomalaisia taide-, luonnostelu- tai piirustusblogeja, joita ei ole blogilistalla tai sen hakemistossa?

Niin ja huh huh. Tämä neito saisi pitää minulle privaattisulkeisia ihan milloin tahansa. Vau, olen sulaa vahaa.

Digitaalista tapettia

2005-10-06T12:03:00.000+03:00

Valokuvausliike Rajala Pro Shopilla on Helsingin Sanomatalossa DigiViikko 10.-15.10. En ole aivan varma mitä tämä kampanja käsittää, mutta ilmeisesti tarjouksia ja uusia malleja. DigiViikko keskittyy kunakin päivänä eri valmistajan kameroihin. Uusista malleista mainitsemisen arvoinen on ainakin se kamera, josta lupasin olla puhumatta - tosin ostoajankohta on hyvin lähellä. Jos Sanomatalossa on Panasonicin päivänä tämä malli esillä, käyn ainakin hypistelemässä. Ja ehkä ostankin, jos sopivaan hintaan myyvät.

Seuraava mahdollisesti yleistietoutta, mutta netin parhaat ilmaiset taustakuvat löytyvät osoitteesta mandolux.com. Tapettia monitorille löytyy kiitettävän useassa koossa, jopa kolmelle vierekkäiselle näytölle. Mandolux on tarjonnut minulle laadukkaita taustakuvia jo pitkän aikaa, ja tarkoituksena on lähettää herralle jossain vaiheessa hieman rahallista avustusta. Kannattaa.

Megoista gigoihin

2005-10-03T19:57:00.000+03:00

Kuinka moni on huomannut Helsingin Sanomien Kvarkeista galakseihin -blogin? Tiedeuutisia suomeksi julkaiseva verkkoloki on enemmän kuin tervetullutta. Hesarin Tiede & Luonto on ollut mieluisin liitteeni jo kauan, ainakin silloin kun lehteä tilasin. Vielä kun saataisiin näiltä herroilta podcast.

Suomalaisista podcasteista puheenollen - taitavat olla alkuhuuman jälkeen suosiossaan hieman laskemaan päin. Vai mitä luulette?

Ostin vähän lisää virtuaalista tilaa. Pöydällä kehrää uusi Lacien 250 Gt:n kovalevy (kuva) ja hyvin kehrääkin. Nyt saan otettua kaikista kopiosuojatuista levyistäni laittomia kopioita. Linkistä kiitän just sopivasti.

Ilvekseltä terveisiä

2005-10-02T12:17:00.000+03:00

Kiitokset Osakunnalle loistavista kaudenavajaisista. Väkeä oli, kuten yleensä, aivan pipona ja tapasin taas monia tuttuja vuosien takaa. Osa niinkin kaukaa kuin Joensuusta sekä muutama, joihon tuli tutustuttua niissä kuuluisissa harmaissa. Ja se eräs baarimikko, ilmeisesti kauppatieteitä opiskeleva, teki vastustamattomia tarjouksia tequila-shoteista kaveriporukallemme. Yksi shotti maksoi aluksi 2 euroa kappale, sekin halpaa. Lopulta hinta oli pudonnut sinne euron tietämille, kun ostimme tarpeeksi monta kerralla. Kiitos, suu maistuu edelleen sitruunalta. Muuten, miksi tämän juoman kanssa on otettava sitä suolaa, eivätkö väkevät kuivata muutenkin aivan tarpeeksi?

Tähän väliin valokuvia maailmalta pienen gallerian muodossa, endorsed by Nikon (via).

Voiko kuukkeleita jo äänestää? Nimittäin tämä iMitvitin viittomakielellä terästetty merkintä on todella hauska. "Sinä-kuiva-vuohi-jääkaappi". Hah hah.

Kuuntele tätä, osa 3

2005-09-29T20:53:00.000+03:00

Mix of the week on palannut kesälomalta kauniisti ylt'ympäriinsä ruskettuneena. Hyvä Pirkka! Sivulta löytyy kolme uutta miksausta, kaikki enemmän tai vähemmän orgaanista groovea, ja samalla soundi on jonkin verran poispäin kylmästä electrosta.

Viikonloppu lähestyy. Fiilistä nostattamaan löytyy tällainen. Suosittelen kuulokkeiden käyttöä.

Lostista taisin sanoa muutaman sanasen jo tuossa aiemmin. Toinen tuotantokausi puskee täyttä häkää Yhdysvalloissa ja ensimmäisestä uudesta jaksosta löytyy jo tarkka selostus (sisältää spoilereita). Huom! Älä lue, mikäli ensimmäinen kausi on vielä näkemättä tai et muuten vaan halua pilata yllätystä. Herkkuja löytyy kaikille Lost-faneille täältä. Bonuksena kannattaa klikata jälkimmäisen sivun alareunassa olevaa viivakoodia ja kirjoittaa ilmestyvään kenttään 'theislandiswaiting'.

Jos inspiraatiota kaipaat nyt

2005-09-26T20:04:00.000+03:00

Näitä sivustoja löytyy aina välillä mitä ihmeellisimmistä paikoista, putkahtavat esille kulman takaa ja siniseltä taivaalta. Miksi en ole nähnyt Frühstückia aikaisemmin? Osoitteesta päätellen hollantilaisen kaksikon, Daanin ja Lennardin, sivusto pursuaa loistavaa näyttelytaidetta, katutaidetta, julkaisuja ja t-paitoja. Julkaistujen töiden galleriasta kannattaa tarkastaa ainakin 'no breaks 3' - promomateriaali. Sairaan hienoa, ja omaperäistä.

Hieman impulsiivisesti olen myös päättänyt ostaa vihreät verokarhut jalkoihini.

Ja HIMin Dark Light -albumi on iTunesin soittokertalaskurin mukaan pyörinyt kohta kolmesti läpi. Ei mikään pöllömpi levy, tähän lämpiää hitaasti mutta varmasti. Vahvasti samoilla urilla ollaan kuin kaikilla edellisilläkin levyillä, toisin sanoen HIM tekee vuoden parin välein samasta levystä uuden version - tosin näissä uusissa kappaleissa on huomattavasti enemmän koukkuja ja, öh, pop-hakuisuutta? Vielä kun saisi virtuaaliseen levyhyllyyn Rammsteinin seuraavan. Mahdollisimman nopeasti. Eikö bändin Reise, Reise -levyltä yli jääneestä jämämateriaalista pitänyt kursia kasaan toinen levy vielä tämän vuoden sisällä ilmestyväksi?

Käytän "jotain Maccia"

2005-09-24T22:01:00.000+03:00

Kännykkäni ei varmaan toimi enää kamalan pitkään. Näytölle ilmestyy välillä outoja kuvioita, kuin kyrillisiä kirjaimia. Tämän saattaa olla oma vikani, pudotin nimittäin luurin aika komeasti toissapäivänä. Toisessa kädessä oli kännykkä ja toisessa avaimet. Piti vaihtaa toisen toiseen käteen. Noh, heitin kummatkin ilmaan ja ajattelin kopata vastakkaiseen käteen. Arvaatte varmaan lopputuloksen. Lisää jongleerausharjoituksia tarvitaan.

Mistä uusi puhelin, jos sellaista tulen tarvitsemaan? Motorolan V3 on aika hieno, samoin Nokian vielä julkaisematon musiikkipuhelin N91. Jälkimmäinen vaikuttaaa kaikin puolin näppärältä kapistukselta (enemmän kuin 100 biisiä, yes!), joskin kompastuskiveksi muodostuu tietokoneen ja puhelimen väliseen tiedonsiirtoon käytettävä Windows Media Player 10. Yäk. Mikseivät iTunes ja N91 "laula" yhdessä? Tukeehan puhelin muun muassa AAC:tä, joka on Applen oma musiikkitiedostomuoto ja ainoa formaatti, jossa musiikkia saa ostettua iTunesin musiikkikaupasta. Ihmeellisestä mac-käyttäjien kyykyttämistä. Tarkoituksellista arvattavasti.

Kyykyttämisestä puheenollen - en usko, että keneltäkään on jäänyt huomaamatta tämän viikkoinen tekijänoikeusfarssi. Siis mitä oikein tapahtuu? Lakia ajavat tahot tuntuvat olevan täysin tietämättömiä ja ulalla siitä, millaisia käytännön vaikutuksia tällaisella säädöksellä on. Sen sijaan, että kuluttajille tarjottaisiin todellisia vaihtoehtoja piratismille, kotikopioinnista tehdään laitonta ja viallisten CD-levyjen toistamisesta muulla kuin tavallisella levysoittimella tehdään mahdotonta, tai ainakin hankaloitetaan sitä. Kaikella muulla tarkoitetaan tässä maccia, linuxia, auto- sekä DVD-soitinta. Omistan tasan yhden tällaisen Copy Protected - levyn, eikä toimi DVD-soittimessa, joka vahvistimeen liitettynä on minun pääasiallinen musiikintoistolaitteeni, tietokoneen ohella. Kiitos ja ei kiitos, enpä taida ostaa enää mitään levyjä fyysisessä muodossa. Jos haluavat vainota - olkaa hyvä, sinne vain jonon perälle, tv-lupatarkastajan taakse.

Lataamosta koetetaan tehdä oikein urakalla varteenotettavaa kilpailijaa Suomen iTunesille. Plussana nettikaupasta löytyy ainakin nopealla vilkaisulla enemmän suomalaista musiikkia. Plussana kilpailukykyinen hinnoittelu. Plussana, että osa kappaleista on koodattu peräti 192 kbit/s mp3:na ja ilman minkäänlaista DRM:ia (iso juttu). Risuja siitä, että jotkin biiseistä ovat WMA-muotoisia. Kaiken kaikkiaan, kilpailu on hyväksi.

Tervatehdas on liittynyt tukemaan Antti Vilpposta ristiretkessään (ks. oikea yläkulma).

Oma kulmaus

2005-09-20T21:59:00.000+03:00

Omaa portfoliota tyrkkää. Vaikkei tosin sellaisen määritelmää ehkä täytä, enemmänkin oma paikka verkossa, jossa esitellä menneitä projektejaan. Työprojekteja ei tuolta vielä löydy. Lisään ne sekä muita tuoreampia töitä myöhemmin, jahka ehdin. Raakile mikä raakile.

Sivun koodista ei kannata paljoa turista, kun en ole mikään html-velho (kuten moni on varmaan huomannut). Muuten kommentteja otetaan vastaan mieluusti.

Leopardi

2005-09-19T13:32:00.000+03:00

Vierailen aina välillä Applen traileri-sivustolla, jonka uusimmasta valikoimasta eniten kiinnostaisi nähdä Sam "American Beauty" Mendesin Jarhead. Kolmelta kuninkaalta etäisesti haiskahtava traileri tempasi mukaansa ja pääosan näyttelijä, Jake Gyllenhaal, näytteli vakuuttavasti October Skyssä. Tuo viimeiseksi mainittu elokuva tuli televisiosta hiljattain.

Lupaan, että tämä on viimeinen kerta, kun puhun tästä kamerasta ennen sen ostoa. DPreviw.comista löytyy siis tuore arvostelu. Tiedossa oli, että kameralla on ongelmia kohinan kanssa, kun herkkyyttä (eli ISO-lukua) nostetaan, mutta muuten FZ30:tä pidettiin monipuolisena ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaisena pakettina. Oikeastaan en usko tarvitsevani suurempia herkkyysarvoja, koska FZ30 on varustettu tehokkaalla optisella kuvanvakaimella (isompi herkkyys sallii lyhyemmät valotusajat) ja yökuvausta tulee harvoin harjoitettua. Kehuttiin myös, että miltei kaikin puolin Panasonicin insinöörit ovat parantaneet niitä kohtia, joista FZ20:n käyttäjät valittivat. Kuten arvostelijakin toteaa loppukaneetissaan, "ällistyttävä kamera, muttei täydellinen". Gallerian 30:stä näytekuvasta saa hyvän käsityksen siitä, mihin kamera kykenee. Vielä kun hinta tippuu muutaman kympin, siihen 650 euron tietämille, laitan tilauksen vetämään.

Olen koettanut saada Audioscrobbleria (vai mikä last.fm se nykyään on) pelaamaan, mutta ohjelma herjaa ja sanoo vaativansa hieman uudempaa käyttöjärjestelmää. Nykyinen 10.3.5 ei siis riitä - vaihdan sitten kerralla suoraan Tiikeriin. Tosin tämä päivitys ei ole vielä näköpiirissä. Mikä olikaan seuraava kissapeto? Leopardi.

Päivitys: Eläintarhan valtaa tämän viikon ajaksi vihreä asukit, jotka ryömivät sisään skannerin kautta. Kiitokset yli 1000 vierailusta.

Anssin blogista

2005-09-16T13:23:00.000+03:00

Tiedätkö, miltä muurahaispesä näyttää koleana syysaamuna? Työmuurahaiset mönkivät kohmeasti suuntaan jos toiseenkin, näennäisesti ilman päämäärää. Sitten työnnät pesää hieman kengälläsi. Seurauksena hurja hyörinä ja tohina.

Kuukausiliitteestä, päivää! on blogi, jonka kirjoittaja tekee blogeista juttua Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen. Blogi ampaisi samantien blogistanin kuuman listan kärkeen kuumuudella, jolla hiekasta saa tehtyä lasia. Tämä on oiva tilaisuus korjata joitakin blogeihin liittyviä harhaluuloja, ja toisaalta joillekin varmasti pikatie blogi-julkkikseksi. Kysyin kerran siskoltani, että tietääkö hän mikä blogi on. Ei tiennyt, mutta nettipäiväkirjoista osasi sanoa seuraavaa: "Ai niitä sellaisia, joita pissikset kirjoittelevat". Niinpä.

Hieno juttu! Kohta Suomen kansa saa tietää kaiken aina Liisankadun Pikkolosta Visukintun nuoleskeluoppeihin, Kevätpörriäista tietenkään unohtamatta. Toivottavasti toimittaja saa kirjoitettua aiheesta mielenkiintoisen jutun, joka on muutakin kuin kevyt pintaraapaisu.

Hei, olen Tervaaja

2005-09-14T21:14:00.000+03:00

Ja auttamattomasti Lost-holisti. Tärpin tähän ohjelmaan sain BlockBlock-Henriltä, keneltäs muultakaan. 24 jaksoa myöhemmin olen vakuuttunut siitä, että sarja todellakin on vuosikymmenen parhainta laatuviihdettä. Hieman Mulholland Driven tapaan Lost ei ole valmiiksi pureskeltua, vaan monitasoinen ja paloittain avautuva mysteeri. Jotta sarjasta saisi mahdollisimman paljon irti, Lost vaatii jonkin verran ajatustyötä. Sarjan pohjautuminen suurelta osalta takaumiin on saatu toimimaan.

Kuten Henri, suosittelen hankkimaan ensimmäisen tuotantokauden, vaikka DVD:llä. Varoituksen sana: Tähän jää koukkuun.

Mikä parasta, toinen tuotantokausi pyörähtää käyntiin Amerikassa vielä tämän kuun aikana. Uusia jaksoja tuskin tulee Suomen töllöstä vielä pariin kolmeen vuoteen, mutta saapahan ainakin tyynnytettyä tiedonnälkäänsä pienillä murusilla. Uudet jaksot näkee sitten, kunhan ne löytävät tiensä, öhm, vaihtoehtoisille levityskanaville.

Jos muualla sukat pyörii Diili-ohjelman naiskisaajien takia, täälläpäin saman asian hoitaa Lostin Kate (Evangeline Lilly, kuvassa). Huoh. Tuolta brunetilta ei mene sormi suuhun tukalassakaan tilanteessa.

Uskomattoman seksikästä

2005-09-11T22:54:00.000+03:00

Venähtipäs taukoa taas hieman aiottua enemmän. Tai, ei ollut tarkoituksena taukoilla yhtään, mutta työt ja opiskelu - unohtamatta yliopiston kaudenavajaisbileitä - lohkaisevat hyvin helposti aikataulusta ison palasen.

Jotakin kautta törmäsin tähän Serial Cutin kuvituskokoelmaan, jossa riittää, uh, inspiraatiota useaksi viikoksi eteenpäin. Omiinkin töihin. Varoitan visuaalisen yliannostuksen vaarasta (vrt. infoähky) - ehkä on parempi, että kukin silmäilee sivun töitä vain muutaman kappaleen per päivä.

Olen tarponut lähiliikennelukemisenani Tuomas Vimman Helsinki 12:sta. Tarpominen on oikea sana, sen verran paksua bullshittiä pokkari on ainakin tähän asti ollut. Olisiko pitänyt sittenkin valita Kaljapussiromaani? Ai niin, suosittelen kuuntelemaan The Go! Teamin Thunder Lightning Strike -levyä. Se on verrattain hip.

Yhteys

2005-09-06T12:41:00.000+03:00

Back in action. Vieroitusoireet pysyivät jotakuinkin minimissä. Niin, puhun tietenkin siitä, että olin tuossa aiemmin muutaman päivän vailla internettiä. Nettiriippuvuus - pah - pois se minusta.

Meillä on Katutaso, heillä Streetsy. Kyllä näyttäisi ainakin Helsinki, josta luulisi löytyvän maan korkeatasoisimmat graffitit ja tarrataide, häviävän reilusti niin New Yorkille, Santiagolle, Pariisille kuin Tokiollekin. Pääkaupunkiseudun kaduilta pitäisi saada sotkut pois ja enemmän laatua tilalle, sanon minä.

Samassa aihepiirissä pysyen, dr.d. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin kadunkulkijat huomaavat mainoskylttien muuntelemisen?

Ei vielä yhteyttä

2005-09-04T18:30:00.000+03:00

Muutto ja siitä seurannut netittömyys on rajoittanut bloggaamista rajusti. Pahoittelen tästä Tervatehtaan lukijoita. Hämäläinen Osakunta lupasi hoitaa minulle netti-yhteyden ensi viikon loppuun mennessä. Schnell schnell, bitte. Kirjoittelen tätä vieraskoneella.

Tähän voisi laittaa muutaman jemmassa olleen linkin. Ensimmäisenä valokuvia à la PhotoSushi. Kalenteritarpeisiin Lounge72 tarjoaa upean pdf-muotoisen seinänkaunistuksen.

Täytyy vielä mainita eräs projekti, johon osallistuin jokin aikaa sitten (ja josta kirjoitin tähän blogiinkin). Kilpailun järjestäneiltä tyypeiltä tuli sähköpostia, että oma panokseni päätyy tulostettavaan versioon. Hienoa! Kuvia ja lisää sanottavaa sitten, kunhan kirjanen kolahtaa postilaatikosta.

Filhodaputa!

2005-08-31T19:40:00.000+03:00

Brasilialaisten piirtäjien ryhmäblogi, Diburros (via), saa työntämään häpeissään oman vähäpätöisen töherryksiä sisältävän vastineen selän taakse. Blogissa näyttäisi olevan esillä lähinnä Marcelo Bragan töitä. Etelä-Amerikasta tulee muutenkin suunnattomasti taitavia piirtäjiä, joilla on selkeästi oma tyyli. Nämä tyypit ovat brasseja, mutta Meksikosta löytyy ehkä mantereen kaikkein tunnetuimmat taiteilijat ja kuvittajat.

Jos minusta ei kuulu pariin päivään, olen ruuvaamassa sokeripaloja, asentamassa laajakaista-yhteyttä ja kokoamassa muka-skandinaavisia huonekaluja.

Hirvikärpästen herra

2005-08-29T16:06:00.000+03:00

Viikonloppu vierähti sitten nopeasti Evolla. Kolme päivää ja kaksi yötä, joista toinen tunneliteltassa ja toinen laavussa. Jälkimmäinen oli aika helkutin paljon kylmempi kokemus. Vettä tuli taivaalta melkein tauotta, mutta varusteet kestivät. Kaipa nämä Goretex/HyVent-materiaalit ovat hintansa arvoisia. Jos joku on Evolla retkeillyt, sanottakoon että reitti oli jotakuinkin seuraava: Evokeskus - Valkea-Mustajärvi (1. yö) - Vaarinkorpi - Sorsakolu - Vähä-Keltajärvi (2. yö) - Evokeskus. Niin ja ensi kerralla enemmän säilykkeitä ja kuivamuonaa mukaan. Hienoja näkymiä olisi mielellään ikuistanut kameralla, mutten halunnut testata sen vedenkestävyyttä ihan niin paljoa.

In other news, Suomen Big Brother alkaa näkyä SubTV:llä tänään, kello 20.00. Kilpailijathan ovat tiedettävästi jo toistaa päivää BB-talossa. Saapa nähdä, tuleeko tästä jotakin seuraamisen arvoista. Kyseinen sarja on Suomen tähänastisista reality-tv-ohjelmista kaikkein kallein. Suosiota ei voi vielä tietää, mutta varmaa on, että sarja saa osakseen runsaasti medianäkyvyyttä. Jotain suomalaisten BB-nälästä kertoo myös sekin, että ainostaan täällä on näytetty muiden maiden versioita formaatista.

Yhden Big Brother -tuotantokauden - taisi olla brittien 3. - olen katsonut alusta loppuun. Se on samalla ainoa reality-tv-sarja, jonka olen katsonut kokonaan. Mielenkiintoinen koe-eläinlaboratorio.

Musiikki, televisio

2005-08-25T14:13:00.000+03:00

Televisiosta ei taas tule yhtään mitään. Toisaalta, kello onkin vasta vähän päälle kaksi. Surffaillaan kanavia. Ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, subbari, Deutche Welle...hei, autojen kasaaminen tehtaassa näyttää etäisesti mielenkiintoiselta, mutta en ymmärrä juontajan monotonisesta selostuksesta mitään. Katsotaan tätä hetkinen. Päässä alkaa pyöriä Kraftwerkin musiikki.

Peukalo hakeutuu huomaamatta kaukosäätimen nappuloille.

Käännetäänkin samantien ysille, eli Music TV:lle. Jahas, uusi video. Näyttäisi olevan Sean Paulin, tuon jamaikalaisen dancehall-artistin uusin. We be burnin', muodokkaat tytöt hetkuttavat persamustaan. Tämä on nähty jo Sir Mixalotin Baby got backissä. Oho, ollaankin aavikolla. Artistin takana on neljä jouluvaloin koristeltua rekkaa, jotka ovat niin älyttömiä, että ovat älyttömän cooleja. Niin ja auto, jonka katolla on kolme paria liekinheittimiä. Ei, se on vain typerää.

Seuraava video alkaa pyöriä. Se on suomalainen HIM! Jes, heiltähän tulee uusi levy ihan just kauppaan, tai niin ainakin luulen. Eiku hetkonen, ei kuulosta laulu Valon Villeltä. Kyseessä on sittenkin Rasmus - anteeksi - Thö Rasmus. Kappaleen nimi taitaa olla No fear, ja kuulostaa erittäin paljon kierrätetyltä HIMin kappaleelta. En kyllä ole koskaan ollut mikään Rasmus-fani, mutta se yksi biisi...odotas...Ghostbusters oli ihan vekkuli. Kovin on pojilla synkkä meininki nykyään. Ei kai sitä kolmekymppisenä varmaan jaksakaan pomppia enää kuin ennen.

Musiikkivideon lopussa nainen tekee itsemurhan ja herää taivaasta. Tai herää unesta. Joka tapauksessa, ei mitenkään hirveän omaperäis...nonni, seuraava klippi.

Videon laulajatar esittäytyy M.I.A:ksi, mutta nyt taisi televisiosta palaa käämit. Värit ovat jotenkin hullunkuriset. Pitäisiköhän lyödä pari kertaa nyrkillä, jos tokenisi? Ääni kuuluu edelleen. Musiikki on aika hauskankuuloista, kappale on nimeltään Bucky done gun. Tämän voisi luokitella hip hopin ja tribaali-electron perunamuussiksi, jossa on elementtejä...äh. Biisi lainailee paljon 90-luvun tanssimusasta ja 80-luvun syntikkapopista. Paras musiikkivideo tähän mennessä, loistavaa!

Kappale loppuu. Värit muuttuvat normaaleiksi juuri ennen kuin ehdin antaa toosalle mojovan iskun.

Taidanpa mennä läppärin ääreen ja blogata hieman.

Älä suotta istu

2005-08-24T21:52:00.000+03:00

Preshaa on atlantalaisen ystäväni, Christianin, kautta löytynyt lahjakas tuttavuus. Tosiaan, hänen töissään hienointa on juuri erilaisten tyylien yhdisteleminen ja elementtien sekoittelu.

Linko linkitti tänään New Yorkin Anti-Sit -sivuille. Nämä ovat ilmeisesti tarkoitettu estämään kodittomien ja nistien istuskelu, makoileminen ja asuminen vesipostien, ikkunalautojen, aitojen yms. päällä. Vahinkoja tapahtuu - kuinkahan monen nykiläisen persamus onkaan rei'illä? Alimmaisesta viritelmästä tulee mieleen jo Judas Cradle (7.).

Kuuntele tätä, osa 2

2005-08-23T18:02:00.000+03:00

Ichi.One tarjoaa juuri nyt omalla homecookin'-sivustollaan: Homecookin #21 'Belle de jour'. Kuten nimestä voi päätellä, on miksausta maustettu aavistuksen verran ranskalaisuudella, mutta vain vähän ja alkupuoliskolla. Miksaukselle löytyy tulostettavaksi isokokoinen levykansi, joka aukeaa uuteen ikkunaan klikkaamalla kappalelistan ylläolevaa kuvaa. Samasta kappalelistasta selviää myös millaisesta setistä on kyse.

Bonuksena aikaisemmin mainitsemassani Gearbox 04:ssä esiintyvän Tullio De Piscopon Stop Bajon -musiikkivideo. Hämmentävää. Rumpuja ja muita soittimia löytyy joka lähtöön. Mutta iskeekä vokalisti oikeasti lyömäsoitintaan?